sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Hirvieläinpolitiikkaa pitäisi uudistaa



Kirjoitin kirjeen Keski-Suomen riistaneuvostolle alun perin helmikuussa 2013 (4 v sitten). Hirvikanta oli vuonna 2012 sattumalta Luken lumijälki-indeksillä mitattuna 2000-luvun alimmassa arvossaan, josta se on sittemmin jälleen noussut. Korkean hirvikannan aiheuttamat suorat metsätaimikoihin kohdistuneet laatu- ja kasvutappiot ovat olleet valtakunnan metsien inventointien mukaan kasvussa, ja ei-toivotuista ulkoisvaikutuksista muualla yhteiskunnassa on tullut uutta tietoa, joten kirjoituksen päivitys lienee paikallaan. Kirjoitukseni koskee kaikkia meillä esiintyviä hirvieläimiä eli hirvi, metsäkauris ja valkohäntäkauris, pl. poro ja harvinainen ja uhanalainen metsäpeura.

Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti hirvieläinkannan sopivasta tasosta, erityisesti sosiaalisessa mediassa (mm. Metsälehti). Metsästäjät pyrkivät ymmärrettävästi sellaiseen kannan tasoon, jossa vuotuinen vasatuotto olisi mahdollisimman korkea ja vasat elinvoimaisia. Naaraiden liian suurta suhteellista osuutta hirvi- ja valkohäntäkauriskannasta pyritään korjaamaan, mikä on hyvä kehityssuunta. Tavoitellut hirvieläinkannan tasot ovat kuitenkin kokonaistilanne huomioiden useimmilla riistakeskusalueilla liian korkeat. Erityisesti lounaisessa Suomessa tilanne on huolestuttava: siellä kaikki kolme mainittua hirvieläintä elävät samalla alueella ja metsäkauriin ja valkohäntäkauriin kannat ovat nousseet ripeästi. 1960-luvulta alkaen hirvieläinten yhteenlaskettu kanta on vähintään viisinkertaistunut, karkeasti arvioiden 50 tuhannesta 250 tuhanteen yksilöön.

Metsänomistajille aiheutuu hirvieläimistä suoria kuluja eli hukkaan menneet metsänuudistamiskulut, joista lupamaksuvaroista korvataan vain vakavimmat tapaukset. Epäsuoria menetyksiä ovat tulevan tukkipuun laadun heikkeneminen, ja kuusen suosiminen silloinkin, kun muuten haluttaisiin uudistaa männylle tai lehtipuulle. Hirvien talvilaitumet, jossa pahimmat taimivahingot syntyvät, ovat 1-3 metrin pituisia männyn taimikoita. Niiden väheneminen on selkeä argumentti sen puolesta, että hirvikantaa pitäisi leikata: kanta pitäisi sopeuttaa vähentyneisiin ruokavaroihin ja eri hirvitalousalueiden maankäyttöluokkien jakaumaan (jako metsä/pelto/suo). Puulajiongelma kärjistyy eteläisen Suomen juurikääpäkohteilla, joilla puulaji pitäisi vaihtaa havupuusta joksikin aikaa lehtipuuksi, kasvupaikan puhdistamiseksi sienitaudista. Tutkimusten mukaan kuusen tyvilahoa ja männyn tyvitervasta esiintyy koko ajan pohjoisempana ja levinneisyysalue kattaa jo koko keskisen Suomen. Monipuolisempaa puulajivalikoimaa eli lehtipuiden kasvattamista puoltavat lisäksi monimuotoisuuden lisäämistavoite ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tarve, koska kuusen on ennustettu kärsivän tulevaisuudessa kuivuudesta.

Biotalouden suurilta tavoitteilta putoaa pohja, ellei metsissä kyetä tuottamaan riittävästi monipuolista ja laadukasta puuraaka-ainetta. 1970-luvulla perustetut männyntaimikot ovat kasvaneet kokoon, jossa tehdään toista harvennusta. Sahoille alkaa tulla hirvituhon aikaansaamaa sekundaa tyvitukkia. Näin käy siitä huolimatta että 1970-luvulla laidunnuspaine oli vain 1/4 nykyisestä, eli tukkien laatuongelma tulee pahenemaan. Epäsuoria kuluja eli ulkoisvaikutuksia aiheutuu myös liikennevahingoista ja pääteiden aitaamisesta riista-aidoilla niiden ehkäisemiseksi. Ainakin koko Etelä-Suomessa, mutta erityisesti rannikkoalueella, on aina riittävästi hirvieläimiä punkkinaaraiden lisääntymisalustoiksi, mikä näkyy kasvavissa borrelioositilastoissa. Metsien virkistyskäyttöä haittaavat hirvikärpäset loppukesällä ja syksyllä.

Jos huomioidaan kaikki metsien käyttäjäryhmät ja käyttömuodot sekä kaikki edellä luetellut ulkoisvaikutukset, kestävä hirvieläinkannan taso olisi selvästi nykyistä alhaisempi. Lainsäädännössä todetaan, että hirvieläinkanta on pidettävä sellaisella tasolla, että metsävahinkoja ei tule, mutta muista vaikutuksista ei puhuta. Luken julkaisemista hirvikannan kehitystä kuvaavista havainnoista näkyy (www.hirvihavainnot.fi), että sidosryhmien kuulemisissa esittämiä hirvikannan tavoitetasoja ei useimmilla hirvitalousalueilla noudateta.

Toimenpide-ehdotuksia

Lasketaan tavoiteltava hirvikanta tästä eteenpäin kokonaismaa-alan ohella myös metsäpinta-alaa kohti. Toisin sanoen, jätetään pellot ja taajama-alueet pois laskelmasta. Alueelliset maankäyttöluokkien pinta-alat ovat paikkatietoina olemassa eri tietokannoissa. Kestävyyden sopiva mittari olisi hirvien määrä suhteessa niiden käyttämään ravintoresurssiin, joten toimiva indikaattori olisi siis hirvien määrä suhteessa pienten taimikoiden pinta-alaan. Koska tämä suure muuttuu vuodesta toiseen, lienee kuitenkin syytä käyttää alueellista kokonaismetsäpinta-alaa.

Lainsäädäntöä olisi tarpeen päivittää määrittelemällä kestävä riistatalous kestävän käytön käsitteen kautta, eli taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset huomioivaksi. Laissa tulisi määritellä 'riistakantojen vaarantuminen' -käsite niin ettei se estä vahinkojen torjuntaa. Sidosryhmien näkemys sopivista hirvieläinkannoista olisi hyvä olla riistakonsernia velvoittava. Lisäksi voitaisiin harkita valkohäntäkauriin pyynnin vapauttamista luvanvaraisuudesta ja lajin statuksen muuttamista riistalajista haitalliseksi vieraslajiksi.

Joillakin riistakeskusalueilla kannattaisi kokeiluluontoisesti alkaa pyrkiä kohti alempaa hirvieläinkantaa. Sopiva taso on saavutettu silloin, kun puulajin voi valita ja taimikon voi perustaa ja hoitaa metsänhoidollisin perustein, metsävahinkoilmoituksia ei enää tule, liikennevahingot ovat vähentyneet ja borrelioositilastot osoittavat myös alenevaa suuntaa. Hirvikärpäset häviävät kaupan päälle.

Myönteinen kehitys lähtisi ehkä tehokkaimmin liikkeelle, jos luovuttaisiin hirvituhojen korvauksista. Tällä tavoin metsänomistajat alkaisivat tarkemmin katsoa, mitä ehtoja metsästysvuokrasopimuksiin laittavat, ehkä jopa vaatia tuhojen estämistä. Voitaisiin harkita sitäkin, että jätettäisiin tuhojen estämisen keinojen valinta metsästysseuroille: joko ammutaan riittävästi hirviä, levitetään joka vuosi karkotteet tai aidataan taimikot. Harrastajat huomaisivat ehkä aika pian, että vähätöisin vaihtoehto on kuitenkin hirvikannan pudottaminen.

Ei kommentteja: