Julkaistu Metsälehdessä syyskuussa 2007
Metsälehdessä (nro 16, 2007) muistutettiin, että metsänomistajan tai hänen edustajansa tulisi valvoa pystykaupalla myydyn puuston apteeraus eli katkonta tukiksi ja kuiduksi. On tiedossa, että vaihtelua katkonnassa on sekä ajallisesti että firmojen välillä. Kuitenkin metsänomistajaa raastava epävarmuus metsiköstä saatavan lopullisen tilin suhteen voitaisiin jo nykytekniikan avulla lopettaa. Lisäksi metsäfirma saisi ottaa pystypuustosta aivan kullakin ajanhetkellä tarvitsemansa puutavaralajit. Ai miten?
Näin se menee. Hakkuukone mittaa kunkin rungon paksuuden ja pituuden tietokoneen muistiin. Tulostetaan tiedosto, josta ilmenee kunkin rungon metsänomistajan kannalta paras mahdollinen apteeraus tukkiosaan ja kuituosaan. Tulostetaan toinen tiedosto, josta ilmenee hakkuukoneen (kuskin) tekemä todellinen apteeraus sekä rungon raakkiosan tilavuus, ja tämän perusteella kuski saa tilin. Lasketaan yhteen rungoittain tieto kahdesta edellisestä tiedostosta, ja niiden perusteella metsänomistaja saa tilin.
Voisiko joku kertoa, missä tässä piilee heikkous, tai jos ei piile, niin loppuhan on vain ohjelmointia ja hakkuusopimuksen pientä päivitystä...
Tuli pari huomiota vielä mieleen. Ensiksikin, metsänomistajan tulisi saada kustakin rungosta paras hinta, eli jos katkotun puutavaran ARVO on parempi kuin laskennallinen tukki/kuitujako, silloin myyjä saisi tietenkin sen todellisen apteeratun mukaisen hinnan. Tällöin puun ostaja voisi mainostaa; meiltä aina paras hinta! Toiseksi, teknisesti asia tulisi toteuttaa siten, ettei metsäkoneen kuljettajalle aiheudu lisätyötä, vaan hinnanlaskenta tapahtuisi automaattisesti.
Metsälehden uutisen mukaan pohjoisessa sovelletaan jo - jos olen oikein ymmärtänyt - eräänlaista runkohinnoittelun sovellusta, jossa ennen hakkuuta arvioidaan keskimääräinen tukki/kuituosuus. Mielestäni tämä tapa ei ole parannus entiseen, vaan siirtää vain ongelman toiseen paikkaan, eli kun tavallisesti on epävarmuutta apteerauksesta johtuen, niin nyt on epävarmuutta etukäteisarvioinnista johtuen. Oma menetelmäni pyrkii juuri arvioinnin ja valvonnan tarpeen minimointiin, eli luottamuksen maksimointiin puolin ja toisin. Kun puuta pyritään saamaan markkinoille, mielestäni puukaupan avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen voi olla yksi keino.
Ehkä markkinat tosiaan hoitavat asian; se yritys joka ensimmäisenä ottaa idean käyttöön, saa kilpailuvaltin -- meiltä aina paras hinta!
Väännetään vielä runkohinnoittelun edut lopuksi rautalangasta. Yhtiöiden eroja katkonnassa ei tarvitsisi huomioida, koska katkonnan erot eivät vaikuttaisi metsänomistajan saamaan tiliin. Ehdottamani runkohinnoittelun sovellus:
1. helpottaisi puukauppatarjousten vertailua, ja
2. poistaisi tarpeen valvoa katkontaa hakkuuta suoritettaessa.
Päivitys 11.8.2017
Kymmenen vuoden takainen postaus on edelleen ajankohtainen! Olen edelleen sitä mieltä, että suurin epäkohta puukaupassa ei liity siihen, kuka puut korjaa ja kuljettaa, vaan siihen, että puun myyjä ei saa kaikkea tietoa. Ensinnäkään hän ei tiedä, kenelle puut kannattaisi myydä, eli kenen katkonta tuottaa parhaan arvon leimikolle. Toisekseen hän ei tiedä, miten suuri tappio hänelle tuli siitä, että leimiko arvo optimoidaan puun ostajan näkövinkkelistä eikä myyjän. Toisin sanoen ostaja katkoo niitä jakeita joita hän sillä hetkellä tarvitsee. Käyttämällä metsänhoitoyhdistystä apuna puukaupassa tätä epäkohtaa voi jonkun verran lieventää, mutta kokonaan se ei poistu.
