METSIEN LUONTAINEN KEHITYS JA HÄIRIÖT POHJOISELLA HAVUMETSÄVYÖHYKKEELLÄ

Metsää uudistavat häiriöt ovat erilaiset muualla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä kuin Pohjoismaissa. Täystuhot ovat erilaisen ilmaston ja eri puulajien vuoksi osalla kartan alueista (karttakuva alla, klikkaa kuva suuremmaksi) meihin verrattuna huomattavasti yleisempiä. Meillä ei todennäköisesti tulla näkemään Itä-Kanadan kaltaisia tuhoisia metsäpaloja. Meillä metsäpalot on kattavan metsätiestön ansiosta helpompi sammuttaa. Meillä on myös luontaisia palokatkoja, kuten avohakkuut, ojittamattomat suot ja vesistöt. Meilläkin runsaan palokuorman lisääminen metsiin kuolleen pystypuuston muodossa voi olla tulevassa ilmastossa riski.

Kirja:

Sustainable boreal forest management – challenges and opportunities for climate change mitigation

Sisältää esimerkkejä Kanadan, pohjoismaiden ja Venäjän metsien talous- ja luonnonmetsissä mitatuista puustoista ja puuston määrän kehityksestä. Kokonaiskuva hiilivaroista jää hiukan vajaaksi, kun maaperän varojen suuruuksia ei tiedetä. Maanpäällisistä osista kuitenkin tiedetään, että luonnonmetsien puustot jäävät joillakin alueilla metsätuhojen vuoksi suhteellisen alhaisiksi ja vastaavasti hyvin hoidetut talousmetsät voivat olla puustoltaan yllättävän suuria. Toisin sanoen talousmetsissä hakkuupoistumat ovat suuret ja luonnonmetsissä luonnontuhojen aiheuttamat poistumat. Kokonaisuuteen vaikuttaa Suomessa hyvin paljon myös turvemaiden ojitus, metsien käsittely ja vedenpinta ojikoilla.

Artikkeli:

Aakala Tuomas. (2021). Metsien luontainen rakenne, kehitys ja haasteet monimuotoisuuden turvaamiselle talousmetsissä. 

Tuomas Aakalan artikkeli kuvaa erilaisia Suomen metsien uudistumisdynamiikkoja. Voidaan erottaa 1. harvinaiset suuret häiriöt kuten metsäpalot ja myrskyt, 2. pienet rehevillä mailla yleiset häiriöt kuten yhden puun kuoleminen ja 3. karuilla mailla yleinen kohorttiuudistuminen eli esimerkiksi pintakulon synnyttämä joukko samanikäisiä puiden taimia. Jokaiselle hakkuutavallemme löytyy siis vastineita luonnosta. Kts. alla olevan kuvan ylärivi vasemmalta alkaen: avohakkuu, harvennushakkuu, pienaukkohakkuu, poimintahakkuu. (Klikkaa kuva suuremmaksi).

Petteri Taalas avaa ajatteluaan hiilinieluista Maaseudun Tulevaisuudessa: Suomi ei ikinä pääse hiilineutraaliksi metsien varassa. Taalas kirjoittaa ”pohjoiset havumetsät uusiutuvat 50–100 vuoden skaalassa” Tämä skaala toteutuu talousmetsissä, mutta ei luonnonmetsissä, joissa kierrot ovat paljon pitempiä ja yksittäiset puut elävät huomattavasti vanhemmiksi. Vaihtelu ekosysteemien ja kasvupaikkojen välillä on suurta. "Kaikki nurin joka 100:s vuosi" -tyylin luonnonmukaisuus ei saa tukea tutkimuksesta. Kun talousmetsäkierto on lyhyt, pitemmät kierrot ja niistä riippuvaiset eliöt on huomioitava suojelualueita ja pienempiä säästökuvioita perustamalla.

Vastaako avohakkuu jotain luonnontuhoa? Jonkin verran paremmin, jos alueelle jätetään kuollutta ja elävää puustoa. Metsänhoidon ja sertifioinnin ohjeet ovat tässä kohtaa selvästi parantuneet. Myöskään maanmuokkauksella ei ole oikein hyvää vastinetta luonnossa, vaikka myrskyn kaatamien puiden juurakoiden alta paljastuu maata. Avohakkuu ja maanmuokkaus ovat kuitenkin molemmat välttämättömiä metsän uudistumisen varmistamiseksi ja jalostushyödyn käyttöön saamiseksi.

Uusi idea on ns. uudistava metsätalous. Siiihenkin saa eväitä luontaisesta häiriödynamiikasta, johon metsän eliöt ovat lajinkehityksensä aikana sopeutuneet.

Kirja:

Boreal Forests in the Face of Climate Change. Advances in Global Change Research 74. Kuvat sivuilla 6 ja 457.

Metsädialogia asiapohjalta

 

METSÄDIALOGIA ASIAPOHJALTA -HANKKEESSA SELVITETTIIN: PÄIVÄLEHDEN LUKIJOILLA ON MONIPUOLISIA METSÄKÄSITYKSIÄ MUTTA PUUTTEELLINEN TIETOPOHJA

Tiedote 04.09.2025

Yleismedioista muun muassa Helsingin Sanomat, YLE ja iltapäivälehdet ovat avanneet osassa artikkeleistaan mahdollisuuden yleisön kommentointiin. Kommentteja tarkasteltiin Metsämiesten Säätiön rahoittamassa hankkeessa "Metsädialogia asiapohjalta” Helsingin Sanomien metsää, ilmastonmuutosta ja monimuotoisuutta (luontokatoa) käsittelevissä 50:ssä uutisartikkelissa keväällä 2025. Paljon keskustelua herättäneitä teemoja otettiin tarkempaan analyysiin. Nämä teemat olivat: luontokato ja Punainen kirja; metsien hiilinielut ja kasvihuonekaasujen raportointi; jatkuva kasvatus; metsätalouden vesistövaikutukset; metsätalouden talousvaikutukset; Savotta-televisiosarja; hömötiainen luontokadon esimerkkilajina. Eri teemoja koskevista artikkeleista poimittiin esimerkkejä kommenteista. Kiistanalaisille väitteille laadittiin lyhyitä oikaisuja, minkä lisäksi jokaisesta pääteemasta kirjoitettiin myös pitempi pohdinta tutkimustiedon pohjalta. Oikaisuista, keskusteluista ja pohdinnoista laadittiin raportti, ja tuloksia julkaistaan myös yleisön nähtäville tulevan keskustelun avuksi.

Metsäisistä teemoista uutisointi on Helsingin Sanomien saamien kommenttien perusteella kansalaisten mielissä usein hämmentävää. Keskustelu painottuu lehden toimitettujen artikkelien mukaisesti ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Lukijat ottivat kommenteissa esiin myös metsänhoidolliset näkökohdat sekä hakkuiden hyödylliset työllisyys- ja talousvaikutukset. Kommenteista näkyy, että osa keskustelijoista arvostaa metsien hyödyistä ja ekosysteemipalveluista enemmän ekologista puolta (monimuotoisuutta), osa sosiaalista (mm. virkistysmahdollisuudet ja työllisyys) ja osa taloudellista puolta kuten metsätuloja. Metsäaiheet jakavat kommentoijia, kun osa heistä näkee metsän hakkaamatta ja hoitamatta jättämisen myönteisenä ja osa kielteisenä. Metsätalouden ympäristövaikutuksia pidetään osin vain alkutuotannon ongelmana ja sivuutetaan oma rooli tuotteiden kuluttajana. Osalla lukijoista vaikuttaa olevan epäluottamusta "metsätaloustoimijoita” ja heidän viestintäänsä kohtaan.

Yleislehden lukijalta voi puuttua omakohtainen kosketuspinta metsään, ja silloin metsätaloutta koskevat käsitykset saattavat muotoutua yksipuolisen uutisoinnin tai keskustelun pohjalta. Tätä riskiä lisää se, että keskustelijoilta puuttuu perustietoa monesta metsäisestä teemasta. Ei esimerkiksi tiedetä, mitkä metsätalouden toimenpiteet lisäävät eniten vesistöpäästöjä ja kuinka suuren osuuden se aiheuttaa kaikista päästöistä valtakunnallisesti. Metsien hiilinielulaskelmien taustalla olevaa kasvihuonekaasujen raportointia ei tunneta kovin hyvin. Harva tietää, että metsäsertifiointi ohjaa monimuotoisuuden lisäämiseen ja vesistövaikutusten vähentämiseen. Lisätietoa kaivataan myös metsien kasvudynamiikasta, eli siitä miten metsien hiilinielu ja kasvu muuttuvat lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, jos hakkuutasoja muutetaan.

Keskustelua haittaavat muun muassa tutkimuksen ja käytännön tiedon puute, väärinymmärrykset, yksityiskohtiin juuttuminen, suhteutuksen puute ja yksipuolinen aiheen käsittely. Hyödyllisiä olisivat asioiden suuruusluokkia havainnollistavat ja suhteuttavat laskelmat. Tieteellinen tieto ei ole koskaan valmis, joten epävarmojakin tietoja joudutaan käyttämään päätösten pohjana. Tiettyä aihetta seuraavien lukijoiden olisi saatava monipuolinen kokonaiskuva, vaikka yksittäiseen artikkeliin ei mahdukaan kaikkia eri näkökulmia. Vasta kun tosiasioista on päästy jonkinlaiseen yksimielisyyteen, keskusteluun voidaan lisätä arvot ja tehdä päätöksiä.

Aineisto on Helsingin Sanomien tilaajien luettavissa lehden sivustolta kirjautuneena.