Metsäteollisuutemme kasvun eväät ovat maailmalla
Voiko metsäteollisuutemme enää kasvaa? Markkinahakkuut ovat vuosi vuodelta nousseet ja lähentyneet metsien kokonaiskasvua. Metsäpinta-alaa siirtyy suojelualueiksi ja sähkölinjoiksi. Metsäteollisuuden rahakkaimmat tuotteet ovat nyt kartonki ja sellu. Nämä nykyiset vahvuudet ovat tuoneet tuotekehitys- ja investointirahaa, jolla on kehitetty runsaasti uutta.
Metsäteollisuutemme asiakkaat ovat valtaosin ulkomailla, samoin osakkeenomistajat. Ehkä jo tuotantokin? Tein pienimuotoisen analyysin kolmen suurimman yrityksemme tuotantokapasiteetin sijoittumisesta vuoden 2021 vastuullisuus- ja vuosiraporttien pohjalta. Analyysi osoitti, että Stora Enson ja UPM:n tuotantokapasiteetistä on jo selvästi suurempi osuus ulkomailla kuin kotimaassa. Metsä Group on edelleen vahvasti suomalainen yritys, jonka hankinnasta 2/3 tulee kotimaasta. Poikkeuksena kevyet tuotteet: Metsä Tissuen tiivispapereissa 35 % tuotantokapasiteetistä on kotimaassa ja pehmopapereissa vain 17 %.
Metsäteollisuutemme on siis tehnyt sen strategisen valinnan, että se on perustanut uutta kapasiteettiä ulkomaille runsasväkisille alueille lähelle asiakkaitaan. Tämä näkyy hyvin kun katsoo raporteista tehdaspaikkakuntien listaa. Kun puhutaan meidän metsävarojen riittävyydestä, puhutaan siis karkeasti arvioiden alan puolikkaasta. Sahateollisuus on edelleen pääosin kotimaisen hankinnan varassa. Metsäteollisuutemme kasvun eväistä olisi siis hyvä ymmärtää, että ne ovat jo nyt hyvin suurelta osin levällään pitkin maailmaa ja näin on varmaan vastaisuudessakin. Tämä kasvu voi olla yhtä kestävää kuin kasvu kotimaassa. Uusia istutusmetsiä voidaan perustaa metsättömille alueille, ja pohjoisen havumetsävyöhykkeen alihyödynnetyillä metsäalueilla voidaan hakata enemmän.
Metsänomistajien ansaintamalli kuitenkin pitää tässä muutoksessa turvata. Muun muassa professorit Markku Ollikainen ja Olli Tahvonen ovat äskettäin esittäneet, että metsänomistaja voi tulevaisuudessa tienata puuraaka-aineen myymisen sijaan päästökaupan tai kompensaatiomarkkinan avulla, siis tuottamalla puun sijaan tai sen lisäksi ilmasto- tai monimuotoisuushyötyjä. Käytännössä vaikkapa luonnonhoitohankkeella, perustamalla suojelualueen tai myymällä hiilinieluja ja hiilen varastointia. Kansainvälinen kompensaatiomarkkina voisi kanavoida rahaa metsänomistajille päästöjään kompensoivilta yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä.
Kansantalouden kannalta olisi kuitenkin toivottavaa, että metsäteollisuuden arvonlisä voisi edelleen kasvaa myös kotimaassa. Climate Leadership Coalitionin tilaama konsulttitoimisto Boston Consulting Groupin raportti (Helsingin Sanomat 14.2.2023) kertoo, että tarve vähentää päästöjä ja suojella luonnon monimuotoisuutta ovat lähitulevaisuuden investointien ajureita. Yksi uusi liiketoiminta-alue voivat olla synteettiset polttoaineet, joita saadaan yhdistämällä uusiutuvalla sähköllä tuotettu vety sellutehtaan tai voimalaitoksen piipun päästä napattuun hiilidioksidiin.
***
Vankileirien saaristosta metsämosaiikkiin
YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 15. osapuolikokous COP15 pidettiin joulukuussa 2022 Montrealissa Kanadassa. YK:n jäsenet sitoutuivat siellä toimimaan luontokadon pysäyttämiseksi. Ympäristölle haitallinen yritystoiminta ei enää välttämättä pärjää vientimarkkinoilla ja haittoja rajoitetaan lainsäädännöllä. Metsäalan kannattaa toimia tässä muutoksessa omilla ehdoillaan, ennakoivasti ja vapaaehtoisesti.
Luontokadolla tarkoitetaan eliölajien tai niiden yksilömäärän alenemista ja luontotyyppien laadun heikkenemistä. Eliöillä on itseisarvonsa lisäksi hyötyarvoa yritystoiminnassa, ekosysteemipalvelujen tuottajina, ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja vakuutuksena metsätuhoja vastaan.
Pohjoinen havumetsämme on luonnonprosessien tulos. Nuoria kilpailussa alle jääneitä ja yksittäisiä vanhojakin puita kuolee. Metsäpalo, hyönteistuho tai myrsky voi tappaa kerralla laajan alueen puut. Eliölajit ovat pitkän lajinkehityksensä aikana sopeutuneet ympäristöön, josta löytyy paljon rakenteellista ja lajistollista vaihtelua.
Muutama sata uhanalaista lajia (erityisesti sieniä, jäkäliä ja sammalia) elää metsäisissä elinympäristöissä: vanhoissa metsissä, lehdoissa, harjuilla, paahderinteillä ja puustoisilla soilla. Moni näistä on riippuvaisia lahopuusta tai palaneesta puusta sekä eri puulajien vanhoista ja suurista yksilöistä. Näistä luontotyypeistä löytyy hyviä ennallistamis- ja suojelukohteita.
Talousmetsä on erilainen ympäristö kuin luonnonmetsä; metsänhoito muuttaa lajistoa ja runsaussuhteita. Tutkimusten mukaan luonnontilaisissa metsissä on keskimäärin 60–65 prosenttia enemmän lajeja kuin vanhassa talousmetsässä, joten myös tiukasti suojeltuja alueita tarvitaan. Eliölajeja pitää kuitenkin huomioida myös niiden ulkopuolelle jäävällä alueella.
Huomiointia voidaan toteuttaa käytännössä ns. luonnonläheisellä metsänhoidolla, jossa maisemaan pyritään palauttamaan luonnonmetsän piirteitä. Avonaiset ja peitteiset alueet vuorottelevat metsämosaiikkina. Sen syntyä auttaa jos tehdään nykyistä useammin avohakkuutonta metsänkäsittelyä, eli peitteisyyden säilyttävää poimintahakkuuta.
Peitteisinä voi hoitaa korvet, karuimmat kangasmetsät, maisemakohteet, vesistöjen suojakaistat, tärkeät elinympäristöt ja lakikohteet. Ekologiset käytävät ja kytkeytyneisyys auttavat avoimia alueita kaihtavia lajeja, kuten metsoa, pyytä, kuukkelia, liito-oravaa ja näätää. Päätehakkuu pitää kuitenkin tehdä, jos metsä ei uudistu luontaisesti. Avohakkuun liian tiukka välttely voi johtaa kuusettumiseen, vajaatuottoisuuteen ja puiden geeniaineksen heikkenemiseen. Myös metsäsertifikaatit ja EU:n luonnonläheisen metsänhoidon ohjeet sallivat edelleen avohakkuut.
Lisäksi tarvitaan talousmetsien luonnonhoitoa myös niillä alueilla, jotka eivät ole suojeltuja tai peitteisinä hoidettavia. Metsämosaiikissa sekä metsien uhanalaiset että yleiset lajit voivat kukoistaa, eikä metsä ole toisistaan eristyneiden elinympäristölaikkujen "vankileirien saaristoa”.
YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 15. osapuolikokous COP15 pidettiin joulukuussa 2022 Montrealissa Kanadassa. YK:n jäsenet sitoutuivat siellä toimimaan luontokadon pysäyttämiseksi. Ympäristölle haitallinen yritystoiminta ei enää välttämättä pärjää vientimarkkinoilla ja haittoja rajoitetaan lainsäädännöllä. Metsäalan kannattaa toimia tässä muutoksessa omilla ehdoillaan, ennakoivasti ja vapaaehtoisesti.
Luontokadolla tarkoitetaan eliölajien tai niiden yksilömäärän alenemista ja luontotyyppien laadun heikkenemistä. Eliöillä on itseisarvonsa lisäksi hyötyarvoa yritystoiminnassa, ekosysteemipalvelujen tuottajina, ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja vakuutuksena metsätuhoja vastaan.
Pohjoinen havumetsämme on luonnonprosessien tulos. Nuoria kilpailussa alle jääneitä ja yksittäisiä vanhojakin puita kuolee. Metsäpalo, hyönteistuho tai myrsky voi tappaa kerralla laajan alueen puut. Eliölajit ovat pitkän lajinkehityksensä aikana sopeutuneet ympäristöön, josta löytyy paljon rakenteellista ja lajistollista vaihtelua.
Muutama sata uhanalaista lajia (erityisesti sieniä, jäkäliä ja sammalia) elää metsäisissä elinympäristöissä: vanhoissa metsissä, lehdoissa, harjuilla, paahderinteillä ja puustoisilla soilla. Moni näistä on riippuvaisia lahopuusta tai palaneesta puusta sekä eri puulajien vanhoista ja suurista yksilöistä. Näistä luontotyypeistä löytyy hyviä ennallistamis- ja suojelukohteita.
Talousmetsä on erilainen ympäristö kuin luonnonmetsä; metsänhoito muuttaa lajistoa ja runsaussuhteita. Tutkimusten mukaan luonnontilaisissa metsissä on keskimäärin 60–65 prosenttia enemmän lajeja kuin vanhassa talousmetsässä, joten myös tiukasti suojeltuja alueita tarvitaan. Eliölajeja pitää kuitenkin huomioida myös niiden ulkopuolelle jäävällä alueella.
Huomiointia voidaan toteuttaa käytännössä ns. luonnonläheisellä metsänhoidolla, jossa maisemaan pyritään palauttamaan luonnonmetsän piirteitä. Avonaiset ja peitteiset alueet vuorottelevat metsämosaiikkina. Sen syntyä auttaa jos tehdään nykyistä useammin avohakkuutonta metsänkäsittelyä, eli peitteisyyden säilyttävää poimintahakkuuta.
Peitteisinä voi hoitaa korvet, karuimmat kangasmetsät, maisemakohteet, vesistöjen suojakaistat, tärkeät elinympäristöt ja lakikohteet. Ekologiset käytävät ja kytkeytyneisyys auttavat avoimia alueita kaihtavia lajeja, kuten metsoa, pyytä, kuukkelia, liito-oravaa ja näätää. Päätehakkuu pitää kuitenkin tehdä, jos metsä ei uudistu luontaisesti. Avohakkuun liian tiukka välttely voi johtaa kuusettumiseen, vajaatuottoisuuteen ja puiden geeniaineksen heikkenemiseen. Myös metsäsertifikaatit ja EU:n luonnonläheisen metsänhoidon ohjeet sallivat edelleen avohakkuut.
Lisäksi tarvitaan talousmetsien luonnonhoitoa myös niillä alueilla, jotka eivät ole suojeltuja tai peitteisinä hoidettavia. Metsämosaiikissa sekä metsien uhanalaiset että yleiset lajit voivat kukoistaa, eikä metsä ole toisistaan eristyneiden elinympäristölaikkujen "vankileirien saaristoa”.
***
Kemikalisoituminen - pitääkö olla huolissaan?
Ihmisten keksimiä ei-luontaisesti esiintyviä kemikaaleja on kaikkialla ympäristössämme ja olemme tottuneet käyttämään niitä varsin huolettomasti. Niitä on materiaaleissa, ruuissa, lääkkeissä, palonesto-, torjunta- ja puhdistusaineissa. Haitalliset kemikaalit jaetaan ryhmiin metallit, hormonihäiritsijät, pysyvät orgaaniset yhdisteet (POP), fluoratut alkydiyhdisteet (PFAS), lääkeaineet ja torjunta-aineet.
Kemikaaleista tekee vaarallisia niiden pysyvyys, kertyvyys ja/tai myrkyllisyys. Kun aineita testataan eläinkokeissa tai soluviljelmillä, käytetään yleensä korkeita pitoisuuksia, vaikka jo alhaisemmat pitoisuudet voivat aiheuttaa harmeja. Riskejä lisää aineiden pitkä altistusaika ja yhteisvaikutukset. Esimerkiksi kuluttajatuotteissa tai rakennusmateriaaleissa ne ovat varsin pysyvässä muodossa. Ihmisen altistus tapahtuu usein ruuan ja juomaveden välityksellä; haitta-aine voi kertyä merieliöön, kala syö sen ja lopuksi ihminen kalan.
Viranomaiset keräävät kemikaaleista seurantatietoa ruuasta, kaloista ja vesistöistä. Niille on asetettu turvarajoja kuten kalojen syönnin ohjeistuksia. Useimpien kemikaalien vaikutuksia ei kuitenkaan täysin tunneta, joten me ihmiset ja muut eliöt olemme koekaniineja: aine rajoitetaan tai kielletään vasta sitten kun se on todettu haitalliseksi. Sille saatetaan antaa vielä pitkä siirtymäaika, kuten hyönteisiä haittaavan glyfosaatin käytölle annettiin Euroopassa.
Tutkimuksissa on tullut esiin myös kemikaalien aiheuttama hormonitoiminnan häirintä. Ne ovat niin samankaltaisia kuin oikeat hormonit, että elimistömme normaali hormonaalinen säätely menee sekaisin. Tällä on vaikutuksia eliöiden kehitykseen ennen syntymää ja nuorena sekä toimintaan aikuisena - erityisesti lisääntymiseen. Epäillään että haitat voivat myös periytyä. Häirintää aiheuttavia ja siksi kiellettyjä tai käytöltään säädeltyjä ovat esimerkiksi lääkeaineet, hyönteismyrkyt, dioksiinit, PCB sekä muovien sisältämät ftalaatit ja bisfenoli A.
Joissakin maissa on jo kielletty muovikassit ja -pussit kokonaan. EU:ssakin on rajoituksia tehty ja lisää lienee tulossa. Maa- ja metsätalouden alkutuotannossa on ollut jo pitkään suuntaus kohti pienempää kemikaalien käyttöä. Jatkojalostukselle eli metsäteollisuudelle keinotekoisten materiaalien ja raaka-aineiden korvaaminen luonnosta eli pääosin puusta saatavilla raaka-aineilla voi tarjota uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Esimerkiksi keinokuitujen korvaamiseen selluloosasta valmistetuilla vaatekuiduilla on maassamme useampikin sovellus. Muitakin tuotteita on jo lukematon määrä, esimerkiksi elintarvikkeiden ja kosmetiikan lisäaineet, juomapillit, liimat ja tarrat. Selluntuotannon sivutuotteista ligniinistä ja mäntyöljystä saadaan monenlaista tarpeellista.
Uusiutuvuuden ja vähähiilisyyden lisäksi puun uusi valttikortti voi olla sen luonnollisuus, haitattomuus ja turvallisuus käyttäjälleen ja ympäristölle.
Aiheesta lisää:
ymparisto.fi: Kemikaalien ympäristöriskit
Shanna Swan: Count Down
Ihmisten keksimiä ei-luontaisesti esiintyviä kemikaaleja on kaikkialla ympäristössämme ja olemme tottuneet käyttämään niitä varsin huolettomasti. Niitä on materiaaleissa, ruuissa, lääkkeissä, palonesto-, torjunta- ja puhdistusaineissa. Haitalliset kemikaalit jaetaan ryhmiin metallit, hormonihäiritsijät, pysyvät orgaaniset yhdisteet (POP), fluoratut alkydiyhdisteet (PFAS), lääkeaineet ja torjunta-aineet.
Kemikaaleista tekee vaarallisia niiden pysyvyys, kertyvyys ja/tai myrkyllisyys. Kun aineita testataan eläinkokeissa tai soluviljelmillä, käytetään yleensä korkeita pitoisuuksia, vaikka jo alhaisemmat pitoisuudet voivat aiheuttaa harmeja. Riskejä lisää aineiden pitkä altistusaika ja yhteisvaikutukset. Esimerkiksi kuluttajatuotteissa tai rakennusmateriaaleissa ne ovat varsin pysyvässä muodossa. Ihmisen altistus tapahtuu usein ruuan ja juomaveden välityksellä; haitta-aine voi kertyä merieliöön, kala syö sen ja lopuksi ihminen kalan.
Viranomaiset keräävät kemikaaleista seurantatietoa ruuasta, kaloista ja vesistöistä. Niille on asetettu turvarajoja kuten kalojen syönnin ohjeistuksia. Useimpien kemikaalien vaikutuksia ei kuitenkaan täysin tunneta, joten me ihmiset ja muut eliöt olemme koekaniineja: aine rajoitetaan tai kielletään vasta sitten kun se on todettu haitalliseksi. Sille saatetaan antaa vielä pitkä siirtymäaika, kuten hyönteisiä haittaavan glyfosaatin käytölle annettiin Euroopassa.
Tutkimuksissa on tullut esiin myös kemikaalien aiheuttama hormonitoiminnan häirintä. Ne ovat niin samankaltaisia kuin oikeat hormonit, että elimistömme normaali hormonaalinen säätely menee sekaisin. Tällä on vaikutuksia eliöiden kehitykseen ennen syntymää ja nuorena sekä toimintaan aikuisena - erityisesti lisääntymiseen. Epäillään että haitat voivat myös periytyä. Häirintää aiheuttavia ja siksi kiellettyjä tai käytöltään säädeltyjä ovat esimerkiksi lääkeaineet, hyönteismyrkyt, dioksiinit, PCB sekä muovien sisältämät ftalaatit ja bisfenoli A.
Joissakin maissa on jo kielletty muovikassit ja -pussit kokonaan. EU:ssakin on rajoituksia tehty ja lisää lienee tulossa. Maa- ja metsätalouden alkutuotannossa on ollut jo pitkään suuntaus kohti pienempää kemikaalien käyttöä. Jatkojalostukselle eli metsäteollisuudelle keinotekoisten materiaalien ja raaka-aineiden korvaaminen luonnosta eli pääosin puusta saatavilla raaka-aineilla voi tarjota uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Esimerkiksi keinokuitujen korvaamiseen selluloosasta valmistetuilla vaatekuiduilla on maassamme useampikin sovellus. Muitakin tuotteita on jo lukematon määrä, esimerkiksi elintarvikkeiden ja kosmetiikan lisäaineet, juomapillit, liimat ja tarrat. Selluntuotannon sivutuotteista ligniinistä ja mäntyöljystä saadaan monenlaista tarpeellista.
Uusiutuvuuden ja vähähiilisyyden lisäksi puun uusi valttikortti voi olla sen luonnollisuus, haitattomuus ja turvallisuus käyttäjälleen ja ympäristölle.
Aiheesta lisää:
ymparisto.fi: Kemikaalien ympäristöriskit
Shanna Swan: Count Down
***
Tulevaisuuden ennakointia metsätaloudessa
Metsätieteen päivän 2023 aiheena oli ”Ilmastonmuutos metsässä”. Metsätaloudessa osataan pitkien kiertoaikojen vuoksi luonnostaan huomioida pitkä aikaväli. Nykyiset metsämme ovat tulosta menneiden sukupolvien metsien käsittelyn päätöksistä. William MacAskill kertoo kirjassaan ”Ihmiskunnan tulevaisuuden historia”, että epävarmuus tulevaisuudesta voi johtaa epätietoisuuteen parhaista poluista. Hänen mukaansa voimme kuitenkin tehdä kolmea asiaa: voimme ryhtyä nyt toimiin, joiden hyvyydestä voimme olla suhteellisen varmoja, voimme lisätä käytössämme olevia vaihtoehtoja ja voimme pyrkiä oppimaan lisää. Käyttökelpoisia ovat esimerkiksi toimet, jotka ovat hyviä monissa kehityskuluissa ja reitit, jotka pitävät pitempään auki eri vaihtoehtoja. Varovaisuusperiaatteen ja riskien hallinnan periaatteen mukaan epävarmaakin tietoa voi kannattaa huomioida nyt, jos asian tulevaisuudessa mahdollisesti toteutuva vaikutus on hyvin suuri tai pitkäaikainen.
Metsätalouteen sovellettuna ennakointiajattelu näyttäisi johtavan siihen, että meidän on tehtävä valintoja - esimerkiksi painotetaanko metsäpolitiikassa ilmastonmuutoksen ja luontokadon osalta niiden hillintää vai niihin sopeutumista. Hyvä esimerkki on kiistely hiilinieluista ja -varastoista - kumpi on tärkeämpi tavoite juuri nyt? Politiikkakeskustelua ymmärtääkseen pitää tietää kunkin keskustelijan taustaoletukset ja painotukset.
Nyt syntyvien puiden elinaikana ilmasto tulee muuttumaan nopeasti, samoin kuin puiden kasvua uhkaavat riskit ja niiden todennäköisyydet. Uskomme, että tulevassa ilmastossa keskeiset ekosysteemien toiminnallisuudet säilyvät sitä todennäköisemmin, mitä monipuolisempi metsäluontomme on: mitä enemmän on yksilöiden, lajien ja luontotyyppien vaihtelua. Evoluutiolla eli lajien sopeutumiskehityksellä on silloin paremmat toimintaedellytykset. Hyvä suojelualueverkosto ylläpitää lajien monimuotoisuutta ja mahdollistaa siirtymisen kohti pohjoista. Tulokaslajit voivat olla myös hyödyllisiä. Lajien siirtymistä voidaan auttaa.
Sekametsien kasvatusta tarjotaan nyt apukeinoksi moneen tarpeeseen, kuten metsien kasvun ja terveyden ylläpitoon, tuotevalikoiman monipuolistamiseen ja virkistyskäytön edellytysten parantamiseen. Sekapuustoisuutta voidaan suosia pääpuulajien valinnan lisäksi säästöpuuryhmissä ja muissa erityiskohteissa, joissa myös taloudellisesti vähäarvoiset lehtipuut saavat varttua vanhoiksi arvopuiksi. Esimerkiksi metsälehmusta, pyökkiä, tammea ja vaahteraa voidaan kokeilla kasvattaa maan eteläosassa. Näille lajeille tarvittaisiin metsänhoito-ohjeita, viljelykokeiluja, jalostusta sekä siemen- ja taimituotantoa.
Meidän olisi hyvä pitää auki mahdollisimman monipuoliset mahdollisuudet käyttää metsiä eri tarkoituksiin unohtamatta metsäteollisuudenkaan tulevia tarpeita, koska tuotetulla puulla ei ole arvoa ilman markkinoita. Ennakoinnin epävarmuuksista huolimatta tulevaisuuden ihannemetsät ovat todennäköisesti terveitä, monimuotoisia ja monitoiminnallisia.
Metsätieteen päivän 2023 aiheena oli ”Ilmastonmuutos metsässä”. Metsätaloudessa osataan pitkien kiertoaikojen vuoksi luonnostaan huomioida pitkä aikaväli. Nykyiset metsämme ovat tulosta menneiden sukupolvien metsien käsittelyn päätöksistä. William MacAskill kertoo kirjassaan ”Ihmiskunnan tulevaisuuden historia”, että epävarmuus tulevaisuudesta voi johtaa epätietoisuuteen parhaista poluista. Hänen mukaansa voimme kuitenkin tehdä kolmea asiaa: voimme ryhtyä nyt toimiin, joiden hyvyydestä voimme olla suhteellisen varmoja, voimme lisätä käytössämme olevia vaihtoehtoja ja voimme pyrkiä oppimaan lisää. Käyttökelpoisia ovat esimerkiksi toimet, jotka ovat hyviä monissa kehityskuluissa ja reitit, jotka pitävät pitempään auki eri vaihtoehtoja. Varovaisuusperiaatteen ja riskien hallinnan periaatteen mukaan epävarmaakin tietoa voi kannattaa huomioida nyt, jos asian tulevaisuudessa mahdollisesti toteutuva vaikutus on hyvin suuri tai pitkäaikainen.
Metsätalouteen sovellettuna ennakointiajattelu näyttäisi johtavan siihen, että meidän on tehtävä valintoja - esimerkiksi painotetaanko metsäpolitiikassa ilmastonmuutoksen ja luontokadon osalta niiden hillintää vai niihin sopeutumista. Hyvä esimerkki on kiistely hiilinieluista ja -varastoista - kumpi on tärkeämpi tavoite juuri nyt? Politiikkakeskustelua ymmärtääkseen pitää tietää kunkin keskustelijan taustaoletukset ja painotukset.
Nyt syntyvien puiden elinaikana ilmasto tulee muuttumaan nopeasti, samoin kuin puiden kasvua uhkaavat riskit ja niiden todennäköisyydet. Uskomme, että tulevassa ilmastossa keskeiset ekosysteemien toiminnallisuudet säilyvät sitä todennäköisemmin, mitä monipuolisempi metsäluontomme on: mitä enemmän on yksilöiden, lajien ja luontotyyppien vaihtelua. Evoluutiolla eli lajien sopeutumiskehityksellä on silloin paremmat toimintaedellytykset. Hyvä suojelualueverkosto ylläpitää lajien monimuotoisuutta ja mahdollistaa siirtymisen kohti pohjoista. Tulokaslajit voivat olla myös hyödyllisiä. Lajien siirtymistä voidaan auttaa.
Sekametsien kasvatusta tarjotaan nyt apukeinoksi moneen tarpeeseen, kuten metsien kasvun ja terveyden ylläpitoon, tuotevalikoiman monipuolistamiseen ja virkistyskäytön edellytysten parantamiseen. Sekapuustoisuutta voidaan suosia pääpuulajien valinnan lisäksi säästöpuuryhmissä ja muissa erityiskohteissa, joissa myös taloudellisesti vähäarvoiset lehtipuut saavat varttua vanhoiksi arvopuiksi. Esimerkiksi metsälehmusta, pyökkiä, tammea ja vaahteraa voidaan kokeilla kasvattaa maan eteläosassa. Näille lajeille tarvittaisiin metsänhoito-ohjeita, viljelykokeiluja, jalostusta sekä siemen- ja taimituotantoa.
Meidän olisi hyvä pitää auki mahdollisimman monipuoliset mahdollisuudet käyttää metsiä eri tarkoituksiin unohtamatta metsäteollisuudenkaan tulevia tarpeita, koska tuotetulla puulla ei ole arvoa ilman markkinoita. Ennakoinnin epävarmuuksista huolimatta tulevaisuuden ihannemetsät ovat todennäköisesti terveitä, monimuotoisia ja monitoiminnallisia.
