tag:blogger.com,1999:blog-69490321941906958882024-03-05T14:13:34.545+02:00MetsänomistajaOlen metsänhoitotieteen tohtori Anneli Jalkanen. Blogissa julkaistaan mielipidekirjoituksiani. Kommentit ovat tervetulleita! Unknownnoreply@blogger.comBlogger15125tag:blogger.com,1999:blog-6949032194190695888.post-3518326604886790932023-10-08T15:37:00.001+03:002024-01-11T08:37:30.368+02:00PLANETAARISET RAJAT - KOLUMNIT METSÄLEHDESSÄ 2023<p> <span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Metsäteollisuutemme kasvun eväät ovat maailmalla</span></p><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Voiko metsäteollisuutemme enää kasvaa? Markkinahakkuut ovat vuosi vuodelta nousseet ja lähentyneet metsien kokonaiskasvua. Metsäpinta-alaa siirtyy suojelualueiksi ja sähkölinjoiksi. Metsäteollisuuden rahakkaimmat tuotteet ovat nyt kartonki ja sellu. Nämä nykyiset vahvuudet ovat tuoneet tuotekehitys- ja investointirahaa, jolla on kehitetty runsaasti uutta.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Metsäteollisuutemme asiakkaat ovat valtaosin ulkomailla, samoin osakkeenomistajat. Ehkä jo tuotantokin? Tein pienimuotoisen analyysin kolmen suurimman yrityksemme tuotantokapasiteetin sijoittumisesta vuoden 2021 vastuullisuus- ja vuosiraporttien pohjalta. Analyysi osoitti, että Stora Enson ja UPM:n tuotantokapasiteetistä on jo selvästi suurempi osuus ulkomailla kuin kotimaassa. Metsä Group on edelleen vahvasti suomalainen yritys, jonka hankinnasta 2/3 tulee kotimaasta. Poikkeuksena kevyet tuotteet: Metsä Tissuen tiivispapereissa 35 % tuotantokapasiteetistä on kotimaassa ja pehmopapereissa vain 17 %.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Metsäteollisuutemme on siis tehnyt sen strategisen valinnan, että se on perustanut uutta kapasiteettiä ulkomaille runsasväkisille alueille lähelle asiakkaitaan. Tämä näkyy hyvin kun katsoo raporteista tehdaspaikkakuntien listaa. Kun puhutaan meidän metsävarojen riittävyydestä, puhutaan siis karkeasti arvioiden alan puolikkaasta. Sahateollisuus on edelleen pääosin kotimaisen hankinnan varassa. Metsäteollisuutemme kasvun eväistä olisi siis hyvä ymmärtää, että ne ovat jo nyt hyvin suurelta osin levällään pitkin maailmaa ja näin on varmaan vastaisuudessakin. Tämä kasvu voi olla yhtä kestävää kuin kasvu kotimaassa. Uusia istutusmetsiä voidaan perustaa metsättömille alueille, ja pohjoisen havumetsävyöhykkeen alihyödynnetyillä metsäalueilla voidaan hakata enemmän.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Metsänomistajien ansaintamalli kuitenkin pitää tässä muutoksessa turvata. Muun muassa professorit Markku Ollikainen ja Olli Tahvonen ovat äskettäin esittäneet, että metsänomistaja voi tulevaisuudessa tienata puuraaka-aineen myymisen sijaan päästökaupan tai kompensaatiomarkkinan avulla, siis tuottamalla puun sijaan tai sen lisäksi ilmasto- tai monimuotoisuushyötyjä. Käytännössä vaikkapa luonnonhoitohankkeella, perustamalla suojelualueen tai myymällä hiilinieluja ja hiilen varastointia. Kansainvälinen kompensaatiomarkkina voisi kanavoida rahaa metsänomistajille päästöjään kompensoivilta yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Kansantalouden kannalta olisi kuitenkin toivottavaa, että metsäteollisuuden arvonlisä voisi edelleen kasvaa myös kotimaassa. Climate Leadership Coalitionin tilaama konsulttitoimisto Boston Consulting Groupin raportti (Helsingin Sanomat 14.2.2023) kertoo, että tarve vähentää päästöjä ja suojella luonnon monimuotoisuutta ovat lähitulevaisuuden investointien ajureita. Yksi uusi liiketoiminta-alue voivat olla synteettiset polttoaineet, joita saadaan yhdistämällä uusiutuvalla sähköllä tuotettu vety sellutehtaan tai voimalaitoksen piipun päästä napattuun hiilidioksidiin.</span><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;"><br /></span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">***</span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;"><br /></span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Vankileirien saaristosta metsämosaiikkiin</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 15. osapuolikokous COP15 pidettiin joulukuussa 2022 Montrealissa Kanadassa. YK:n jäsenet sitoutuivat siellä toimimaan luontokadon pysäyttämiseksi. Ympäristölle haitallinen yritystoiminta ei enää välttämättä pärjää vientimarkkinoilla ja haittoja rajoitetaan lainsäädännöllä. Metsäalan kannattaa toimia tässä muutoksessa omilla ehdoillaan, ennakoivasti ja vapaaehtoisesti.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Luontokadolla tarkoitetaan eliölajien tai niiden yksilömäärän alenemista ja luontotyyppien laadun heikkenemistä. Eliöillä on itseisarvonsa lisäksi hyötyarvoa yritystoiminnassa, ekosysteemipalvelujen tuottajina, ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja vakuutuksena metsätuhoja vastaan.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Pohjoinen havumetsämme on luonnonprosessien tulos. Nuoria kilpailussa alle jääneitä ja yksittäisiä vanhojakin puita kuolee. Metsäpalo, hyönteistuho tai myrsky voi tappaa kerralla laajan alueen puut. Eliölajit ovat pitkän lajinkehityksensä aikana sopeutuneet ympäristöön, josta löytyy paljon rakenteellista ja lajistollista vaihtelua.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Muutama sata uhanalaista lajia (erityisesti sieniä, jäkäliä ja sammalia) elää metsäisissä elinympäristöissä: vanhoissa metsissä, lehdoissa, harjuilla, paahderinteillä ja puustoisilla soilla. Moni näistä on riippuvaisia lahopuusta tai palaneesta puusta sekä eri puulajien vanhoista ja suurista yksilöistä. Näistä luontotyypeistä löytyy hyviä ennallistamis- ja suojelukohteita.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Talousmetsä on erilainen ympäristö kuin luonnonmetsä; metsänhoito muuttaa lajistoa ja runsaussuhteita. Tutkimusten mukaan luonnontilaisissa metsissä on keskimäärin 60–65 prosenttia enemmän lajeja kuin vanhassa talousmetsässä, joten myös tiukasti suojeltuja alueita tarvitaan. Eliölajeja pitää kuitenkin huomioida myös niiden ulkopuolelle jäävällä alueella.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Huomiointia voidaan toteuttaa käytännössä ns. luonnonläheisellä metsänhoidolla, jossa maisemaan pyritään palauttamaan luonnonmetsän piirteitä. Avonaiset ja peitteiset alueet vuorottelevat metsämosaiikkina. Sen syntyä auttaa jos tehdään nykyistä useammin avohakkuutonta metsänkäsittelyä, eli peitteisyyden säilyttävää poimintahakkuuta. </span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Peitteisinä voi hoitaa korvet, karuimmat kangasmetsät, maisemakohteet, vesistöjen suojakaistat, tärkeät elinympäristöt ja lakikohteet. Ekologiset käytävät ja kytkeytyneisyys auttavat avoimia alueita kaihtavia lajeja, kuten metsoa, pyytä, kuukkelia, liito-oravaa ja näätää. Päätehakkuu pitää kuitenkin tehdä, jos metsä ei uudistu luontaisesti. Avohakkuun liian tiukka välttely voi johtaa kuusettumiseen, vajaatuottoisuuteen ja puiden geeniaineksen heikkenemiseen. Myös metsäsertifikaatit ja EU:n luonnonläheisen metsänhoidon ohjeet sallivat edelleen avohakkuut.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Lisäksi tarvitaan talousmetsien luonnonhoitoa myös niillä alueilla, jotka eivät ole suojeltuja tai peitteisinä hoidettavia. Metsämosaiikissa sekä metsien uhanalaiset että yleiset lajit voivat kukoistaa, eikä metsä ole toisistaan eristyneiden elinympäristölaikkujen "vankileirien saaristoa”.</span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;"><br /></span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">***</span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;"><br /></span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Kemikalisoituminen - pitääkö olla huolissaan?</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Ihmisten keksimiä ei-luontaisesti esiintyviä kemikaaleja on kaikkialla ympäristössämme ja olemme tottuneet käyttämään niitä varsin huolettomasti. Niitä on materiaaleissa, ruuissa, lääkkeissä, palonesto-, torjunta- ja puhdistusaineissa. Haitalliset kemikaalit jaetaan ryhmiin metallit, hormonihäiritsijät, pysyvät orgaaniset yhdisteet (POP), fluoratut alkydiyhdisteet (PFAS), lääkeaineet ja torjunta-aineet.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Kemikaaleista tekee vaarallisia niiden pysyvyys, kertyvyys ja/tai myrkyllisyys. Kun aineita testataan eläinkokeissa tai soluviljelmillä, käytetään yleensä korkeita pitoisuuksia, vaikka jo alhaisemmat pitoisuudet voivat aiheuttaa harmeja. Riskejä lisää aineiden pitkä altistusaika ja yhteisvaikutukset. Esimerkiksi kuluttajatuotteissa tai rakennusmateriaaleissa ne ovat varsin pysyvässä muodossa. Ihmisen altistus tapahtuu usein ruuan ja juomaveden välityksellä; haitta-aine voi kertyä merieliöön, kala syö sen ja lopuksi ihminen kalan.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Viranomaiset keräävät kemikaaleista seurantatietoa ruuasta, kaloista ja vesistöistä. Niille on asetettu turvarajoja kuten kalojen syönnin ohjeistuksia. Useimpien kemikaalien vaikutuksia ei kuitenkaan täysin tunneta, joten me ihmiset ja muut eliöt olemme koekaniineja: aine rajoitetaan tai kielletään vasta sitten kun se on todettu haitalliseksi. Sille saatetaan antaa vielä pitkä siirtymäaika, kuten hyönteisiä haittaavan glyfosaatin käytölle annettiin Euroopassa.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Tutkimuksissa on tullut esiin myös kemikaalien aiheuttama hormonitoiminnan häirintä. Ne ovat niin samankaltaisia kuin oikeat hormonit, että elimistömme normaali hormonaalinen säätely menee sekaisin. Tällä on vaikutuksia eliöiden kehitykseen ennen syntymää ja nuorena sekä toimintaan aikuisena - erityisesti lisääntymiseen. Epäillään että haitat voivat myös periytyä. Häirintää aiheuttavia ja siksi kiellettyjä tai käytöltään säädeltyjä ovat esimerkiksi lääkeaineet, hyönteismyrkyt, dioksiinit, PCB sekä muovien sisältämät ftalaatit ja bisfenoli A.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Joissakin maissa on jo kielletty muovikassit ja -pussit kokonaan. EU:ssakin on rajoituksia tehty ja lisää lienee tulossa. Maa- ja metsätalouden alkutuotannossa on ollut jo pitkään suuntaus kohti pienempää kemikaalien käyttöä. Jatkojalostukselle eli metsäteollisuudelle keinotekoisten materiaalien ja raaka-aineiden korvaaminen luonnosta eli pääosin puusta saatavilla raaka-aineilla voi tarjota uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Esimerkiksi keinokuitujen korvaamiseen selluloosasta valmistetuilla vaatekuiduilla on maassamme useampikin sovellus. Muitakin tuotteita on jo lukematon määrä, esimerkiksi elintarvikkeiden ja kosmetiikan lisäaineet, juomapillit, liimat ja tarrat. Selluntuotannon sivutuotteista ligniinistä ja mäntyöljystä saadaan monenlaista tarpeellista.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Uusiutuvuuden ja vähähiilisyyden lisäksi puun uusi valttikortti voi olla sen luonnollisuus, haitattomuus ja turvallisuus käyttäjälleen ja ympäristölle.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Aiheesta lisää:</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><a href="http://ymparisto.fi/" style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;"><span style="color: black;">ymparisto.fi</span></a><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">: Kemikaalien ympäristöriskit</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Shanna Swan: Count Down</span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;"><br /></span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">***</span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;"><br /></span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Tulevaisuuden ennakointia metsätaloudessa<br /><br />Metsätieteen päivän 2023 aiheena oli ”Ilmastonmuutos metsässä”. Metsätaloudessa osataan pitkien kiertoaikojen vuoksi luonnostaan huomioida pitkä aikaväli. Nykyiset metsämme ovat tulosta menneiden sukupolvien metsien käsittelyn päätöksistä. William MacAskill kertoo kirjassaan ”Ihmiskunnan tulevaisuuden historia”, että epävarmuus tulevaisuudesta voi johtaa epätietoisuuteen parhaista poluista. Hänen mukaansa voimme kuitenkin tehdä kolmea asiaa: voimme ryhtyä nyt toimiin, joiden hyvyydestä voimme olla suhteellisen varmoja, voimme lisätä käytössämme olevia vaihtoehtoja ja voimme pyrkiä oppimaan lisää. Käyttökelpoisia ovat esimerkiksi toimet, jotka ovat hyviä monissa kehityskuluissa ja reitit, jotka pitävät pitempään auki eri vaihtoehtoja. Varovaisuusperiaatteen ja riskien hallinnan periaatteen mukaan epävarmaakin tietoa voi kannattaa huomioida nyt, jos asian tulevaisuudessa mahdollisesti toteutuva vaikutus on hyvin suuri tai pitkäaikainen.<br /><br />Metsätalouteen sovellettuna ennakointiajattelu näyttäisi johtavan siihen, että meidän on tehtävä valintoja - esimerkiksi painotetaanko metsäpolitiikassa ilmastonmuutoksen ja luontokadon osalta niiden hillintää vai niihin sopeutumista. Hyvä esimerkki on kiistely hiilinieluista ja -varastoista - kumpi on tärkeämpi tavoite juuri nyt? Politiikkakeskustelua ymmärtääkseen pitää tietää kunkin keskustelijan taustaoletukset ja painotukset.<br /><br />Nyt syntyvien puiden elinaikana ilmasto tulee muuttumaan nopeasti, samoin kuin puiden kasvua uhkaavat riskit ja niiden todennäköisyydet. Uskomme, että tulevassa ilmastossa keskeiset ekosysteemien toiminnallisuudet säilyvät sitä todennäköisemmin, mitä monipuolisempi metsäluontomme on: mitä enemmän on yksilöiden, lajien ja luontotyyppien vaihtelua. Evoluutiolla eli lajien sopeutumiskehityksellä on silloin paremmat toimintaedellytykset. Hyvä suojelualueverkosto ylläpitää lajien monimuotoisuutta ja mahdollistaa siirtymisen kohti pohjoista. Tulokaslajit voivat olla myös hyödyllisiä. Lajien siirtymistä voidaan auttaa.<br /><br />Sekametsien kasvatusta tarjotaan nyt apukeinoksi moneen tarpeeseen, kuten metsien kasvun ja terveyden ylläpitoon, tuotevalikoiman monipuolistamiseen ja virkistyskäytön edellytysten parantamiseen. Sekapuustoisuutta voidaan suosia pääpuulajien valinnan lisäksi säästöpuuryhmissä ja muissa erityiskohteissa, joissa myös taloudellisesti vähäarvoiset lehtipuut saavat varttua vanhoiksi arvopuiksi. Esimerkiksi metsälehmusta, pyökkiä, tammea ja vaahteraa voidaan kokeilla kasvattaa maan eteläosassa. Näille lajeille tarvittaisiin metsänhoito-ohjeita, viljelykokeiluja, jalostusta sekä siemen- ja taimituotantoa.<br /><br />Meidän olisi hyvä pitää auki mahdollisimman monipuoliset mahdollisuudet käyttää metsiä eri tarkoituksiin unohtamatta metsäteollisuudenkaan tulevia tarpeita, koska tuotetulla puulla ei ole arvoa ilman markkinoita. Ennakoinnin epävarmuuksista huolimatta tulevaisuuden ihannemetsät ovat todennäköisesti terveitä, monimuotoisia ja monitoiminnallisia.</span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;"><br /></span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;"><br /></span></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6949032194190695888.post-27411925090607977522022-10-18T09:59:00.003+03:002024-01-17T10:43:29.686+02:00MIKSI AVOHAKKUITA TARVITAAN<p><br /></p><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Metsä ei ole halkoliiteri: se ei ole puuvarasto jonka määrä vähenee käytettäessä. Se on elävä, yhteyttävä ja hengittävä organismi. Jos tehdään hakkuu, metsän puuvarasto kyllä vähenee hakatun puumäärän verran hakkuun hetkellä. Muutamassa vuodessa harvennetun metsän kasvu kuitenkin jälleen nopeutuu, kun kullekin puulle jää käyttöön enemmän kasvuresursseja. Metsän kasvu ja hiilinielu on suurin mahdollinen, jos kaikki tietyn metsäalueen metsiköt ovat nuorehkoja eli suurimman vuosittaisen kasvun vaiheessa olevia. Käytännössä tämä tila ei ole mahdollista ylläpitää pysyvästi, vaan metsiä pitää myös uudistaa, joten osa tasaikäisistä metsäkuvioista on aina optimiin verrattuna vanhempia ja osa nuorempia.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Jatkuvapeitteinen metsä poikkeaa tästä siten, että siinä eri ikäiset puut eivät sijaitse eri metsiköissä, vaan samassa metsikössä lomittain. Jatkuvapeitteisen erirakenteisen metsän kasvu jää jaksolliseen metsään verrattuna alemmalle tasolle, koska pienet puut jäävät isompien varjoon eivätkä siksi kasva niin nopeasti kuin avohakkuualueella, ja taimien ja siementen kasvua parantava jalostushyötykin jää saamatta. Uudistuminen on jatkuvapeitteisessä metsässä epävarmempaa, kun taimettumista parantava maanmuokkaus jää pois. Jaksollisen metsän kokonaishiilitase voikin olla paremmasta kokonaiskasvusta johtuen usein parempi kuin jatkuvapeitteisen metsän, vaikka huomioitaisiin avohakkuun jälkeinen muutaman vuoden kestävä maaperäpäästö.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta metsä ei ole varma hiilivarasto. Alaskan, Kanadan ja Venäjän pohjoisista luonnonmetsistä näemme, että vanhan metsän hiilivarastoa verottavat usein laajat hyönteistuhot ja metsäpalot. Pienemmässä mittakaavassa tämä ilmiö näkyy myös Keski-Euroopan vanhoissa kuusivaltaisissa viljelymetsissä.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Boreaalisissa luonnonmetsissä eli pohjoisissa havumetsissämme metsä uudistuu sekä isojen että pienten ”häiriöiden” kautta. Isoja vanhoja puita kuolee eri syistä ja syntyy pieni aukko. Tämä uudistumistapa on yleisin kosteilla ja rehevillä paikoilla jotka palavat harvoin. Metsäpalon, laajan hyönteistuhon tai myrskyn seurauksena syntyy iso aukko. Aukkoon uudistuvat ensin pioneeripuulajit mänty ja lehtipuut, kuusikin tulee mukaan ja valtaa vähitelleen yhä enemmän alaa lehtipuilta rehevillä kasvupaikoilla. Kuivilla kasvupaikoilla vanhan metsän valtalaji on mänty.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Tasaikäisenä syntyvässä taimikossa puut kilpailevat keskenään ja tapahtuu itseharvenemista. Näitä luonnonmetsän prosesseja matkitaan taimikonhoidoilla sekä erilaisilla hakkuutavoilla: ala- ja yläharvennus sekä kaistale- avo- ja poimintahakkuut. Metsätuhojen jälkeen metsään jää tietenkin paljon enemmän puuta kuin hakkuun jälkeen, mutta avohakkuussakaan ei poisteta metsän kokonaisbiomassasta kuin noin 60 prosenttia eli runkopuun osuus.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Tapani Tasanen kertoo kirjassaan ”Läksi puut ylenemähän", että 1700-luvulta lähtien metsänhoidossamme vuorottelivat ja kiistelivät keskenään metsävirkamiesten kaksi koulukuntaa, harsintahakkaajat ja lohkohakkaajat. Metsiä kasvatettiin valtaosin peitteisinä ja pääosin vain poimintahakattuina vielä viime vuosisadan alkupuolellakin aina 1950-luvulle saakka. Johtavat metsätieteilijät tuomitsivat tuolloin käytetyn hakkuutavan ns. Harsintajulkilausumassaan 1948 metsänhävitykseksi ja vaativat, että metsiä aletaan käsitellä pääosin tasaikäisinä metsiköinä. </span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Tutkijoiden tuolloin suosittelemassa jaksollisesssa mallissa yksittäistä metsikköä kasvatetaan harventamalla: parhaita puita kasvatetaan aina siihen vaiheeseen kun niiden kasvu hiipuu, minkä jälkeen alue hakataan ja uuden metsän kasvuun lähtö varmistetaan. Metsiä uudistettiin aluksi pääosin siemenpuiden avulla mutta metsänviljelymateriaalien tuottamisen kuten siemenviljelmien ja taimitarhojen perustamisen myötä pystyttiin vähitellen turvaamaan uuden metsän synty kylvämällä tai istuttamalla taimia. Päätös osoittautui menestykseksi puuntuotannon kannalta: vuodesta 1950 metsiemme puumäärä on lisääntynyt 1,5 miljardista m3:stä 2,5 miljardiin ja kasvu 50 miljoonasta m3:stä yli 100 miljoonaan. Jos metsissämme siirryttäisiin nyt laajemmassa mitassa takaisin peitteiseen kasvatukseen, niiden kasvu alkaisi väistämättä uudelleen taantua.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Jatkuvapeitteistä kasvatusmallia voi käyttää silloin kun edellytykset siihen ovat olemassa ja sen aikaa kuin se toimii. Yleensä tällainen tilanne syntyy niin että "valopuita” eli mäntyä, koivua ja/tai haapaa sisältävään sekametsään on muodostunut erirakenteisuutta ja terve elinvoimainen kuusialikasvos. Jatkuvapeitteisyys tasoittaa turvemailla pohjaveden pinnan vaihteluita ja vähentää ojituskustannuksia, hiilivaraston hajoamista ja ravinnepäästöjä. Lisäksi peitteisestä metsästä hyötyvät jotkin metsälajit, jotka kaihtavat avoimia alueita kuten pyy, kuukkeli, liito-orava ja näätä. Myös jotkut sienet ja pieneliöt tarvitsevat kosteaa tai varjoisaa elinympäristöä. Peitteiset alueet helpottavat lajien leviämistä paikasta toiseen ja lieventävät metsäkuvan pirstoutumisen haitallisia vaikutuksia.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Taloudelliselta kannalta avohakkuu on tarpeen, koska jatkuvapeitteinen metsä heikentää kasvua ja avohakkuussa pieneltä metsäalalta saadaan korjattua kustannustehokkaasti suuri puumäärä. Jos jatkuvapeitteistä menetelmää sovelletaan alueella jossa siihen ei ole edellytyksiä, metsänomistajalle tulee suuria taloudellisia tappioita johtuen metsän ränsistymisestä ja maan kasvupotentiaalin vajaakäytöstä. Jos "jatkuvapeitteiseksi" määritelty alue ei uudistu eli taimia ei synny, se olisi siksi oltava metsätalouden kestävyyden turvaamiseksi aina mahdollista uudistaa myös avohakkuun ja metsänviljelyn kautta, turvemaat mukaan lukien.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Avohakkuulla voidaan saada aikaan monimuotoinen ja monilajinen sekametsä, joka kestää hyvin metsätuhoja. Jatkuvapeitteisyys lisää pitkään jatkettuna kuusen osuutta metsissä, joten avohakkuiden välttely vähentää pitkällä aikavälillä monimuotoisuutta maisema-aluetasolla. Meillä on tällä hetkellä kasvatettavista pääpuulajeistamme vain kuusi sellainen, jonka uudistuminen voi onnistua hyvin muiden puiden varjoon. Ilmaston lämmetessä saamme kyllä kasvatettavaan valikoimaan etelämpää jalopuita, joilla on se hyödyllinen ominaisuus, että ne uudistuvat luontaisesti varjoon tai puolivarjoon.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Kuusikko on metsäpalon sattuessa kohdalle alttiimpi muuttumaan latvapaloksi. Avohakkuuttomasta metsämaisemasta puuttuvat lisäksi taimikoiden muodostamat luonnolliset palokatkot. Etelä-Suomessa kuusen osuutta ei kannata enää lisätä metsätuholaisten kuten tähtikirjaajien, kuusenkirjanpainajien ja kuusenjuurikäävän riskin vuoksi. Etelämpää leviää ilmaston lämmetessä uusiakin tuholaisia, kuten havununna, etelänversosurma tai mäntyä tappava okakaarnakuoriainen. Näitä vastaan paras vakuutusturva on nuorekas sekametsä. Myös suojelualueverkosto on hyvä apu, koska niissä elää metsätuholaisten luontaisia vihollisia.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Ekosysteemipalvelujen kannalta peitteinen metsä on usein hyvä vaihtoehto. Virkistäytyjälle se on mieleinen; vain keväinen korvasienten etsijä etsiytyy tuoreelle avohakkuulle. Pintakasvillisuuden palautuessa niistä löytyy ensin vadelmia ja puolukoita, myöhemmin puolivarjoa suosivia mustikoita. Vesistöjen varsilla peitteinen metsä nappaa avohakkuualueelta tulevat ravinteet ja kohentaa maisemaa. Säästöpuuryhmissä ja tärkeissä elinympäristöissä peitteisyys tuottaa uhanalaisten eliöiden tarvitsemaa resurssia. Niihin voidaan keskittää tällä hetkellä kaikkein harvinaisin metsien monimuotoisuusresurssi: vanhat ja järeät harvinaisten puulajien yksilöt.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Jos ajatellaan metsän monitoiminnallisuutta eli kaikkia metsän hyötyjä ajallinen ja paikallinen muutos maisematasolla huomioiden, kaikkein eniten hyötyjä tuottaa yhdistelmä suojelualueita, peitteisiä alueita ja avohakkuualueita. Tällainen metsämosaiikki syntyy esimerkiksi Suomen Luontopaneelin ehdottamalla biodiversiteettistrategialla: maakunnittain 10 % metsämaasta tiukasti suojeltua, 20 % osittain suojeltuja pysyvästi peitteisiä elinympäristöjä ja jatkuvapeitteisinä hoidettavia metsiä, ja loput 70 % normaalia talousmetsää. Tarkastellulla alueella, eli esimerkiksi maakunnan mittakaavassa, olisi kuitenkin aina olemassa riittävä määrä peitteisenä käsiteltävää aluetta. Tavoitteen toteutumista voidaan seurata eri organisaatioiden metsävaratietojärjestelmien avulla. Pysyvästi peitteisen metsän pinta-alaan tulee paljon lisää aluetta jo PEFC-metsäsertifikaatin muutoksesta eli levennetyistä vesistöjen suojakaistoista. Monimuotoisuutta turvataan lisäksi talousmetsien luonnonhoidolla.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Maapallonlaajuisesti ajatellen metsiä kannattaisi palauttaa alueille joilta niitä on hävinnyt: joidenkin arvioiden mukaan maapallolla olisi 2 miljardia hehtaaria metsitykseen kelpaavaa pinta-alaa. Metsien käyttöä ei voida meillä nykyisestä ainakaan lähiaikoina kovin paljoa lisätä. Sen sijaan mahdollisuuksia investointeihin on runsaasti muualla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä niillä Pohjoismaiden ulkopuolisilla alueilla, jotka ovat nyt ”alisuoriutujia” ilmastonmuutoksen torjunnassa, etunenässä Kanada ja Venäjä runsaine metsävaroineen. Meillä puun käyttöä rakentamiseen ja muihin varmoihin hiilivarastoihin kannattaa tietenkin jatkaa ja lisätä niiden osuutta hakkuukertymästä.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Kiitän Metsälehden lukijoita tekstiä parantaneista kommenteista.</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Anneli Jalkanen</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">metsänomistaja, metsänhoitotieteen tohtori</span><br style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;" /><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Espoo</span><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;"><br /></span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Lisää aiheesta:</span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;"><br /></span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;">Sustainable boreal forest management - challenges and opportunities for climate change mitigation</span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;"><br /></span></div><div><span style="font-family: Helvetica; font-size: 14px;"><a href="http://ibfra.org/wp-content/uploads/2022/01/rapport-2021-11-sustainable-boreal-forest-management-challenges-and-opportunities-for-climate-change-mitigation-002-1.pdf">http://ibfra.org/wp-content/uploads/2022/01/rapport-2021-11-sustainable-boreal-forest-management-challenges-and-opportunities-for-climate-change-mitigation-002-1.pdf</a></span></div>Unknownnoreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6949032194190695888.post-41220724241306436892021-07-19T09:45:00.000+03:002021-07-19T09:45:27.241+03:00Lisää tehoa metsien ja soiden suojeluun<p> <span style="background-color: white; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Sanomat; font-size: 22px;">Metsien ja turvemaiden suojelutoimissa pitää muistaa optimoida yhtä aikaa monimuotoisuus- ja ilmastovaikutuksia.</span></p><p><span style="background-color: white; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Sanomat; font-size: 22px;"><br /></span></p><p class="article-body px-16 mb-24" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; line-height: 1.333333; margin: 0px 0px 24px; padding-left: 16px; padding-right: 16px;"><span class="article-leadin" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; color: rgba(25,25,25,var(--text-opacity)); font-family: Helsingin; font-size: 1rem; font-weight: 700; line-height: 1.333333; text-transform: uppercase;">JUHANI TAMMELIN</span><span style="border: 0px solid; box-sizing: border-box;"> kirjoitti </span><a class="article-genericlink" href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007695432.html" style="--border-opacity: 1; --text-opacity: 1; border-color: rgba(191,208,222,var(--border-opacity)); border-style: solid; border-width: 0px 0px 2px; box-shadow: rgb(191, 208, 222) 0px -2px 0px inset; box-sizing: border-box; color: rgba(25,25,25,var(--text-opacity)); font-size: 1.125rem; line-height: 1.333333; text-decoration: inherit;">(HS Mielipide 27.12.)</a><span style="border: 0px solid; box-sizing: border-box;">, että metsien suojelutoimet pitäisi kohdistaa vähätuottoisille metsäalueille. Olen osittain samaa mieltä, osittain eri mieltä. Metsien ja turvemaiden suojelutoimissa pitää muistaa optimoida yhtä aikaa monimuotoisuus- ja ilmastovaikutuksia.</span></p><p class="article-body px-16 mb-24" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; line-height: 1.333333; margin: 0px 0px 24px; padding-left: 16px; padding-right: 16px;"><span style="border: 0px solid; box-sizing: border-box;">Metsälajien uhanalaisuuden vähentäminen ei onnistu suojelemalla vanhoja metsiä miettimättä niiden laatua elinympäristöinä. Metsien uhanalaiset lajit kaipaavat tiettyä elinympäristöresurssia, kuten kuolevaa, lahoavaa tai palanutta puuta, mutta ei välttämättä vanhaa metsää.</span></p><div class="sadblob-placeholder sadblob-loading mx-auto w-full overflow-hidden text-center article-ad-placeholder" style="border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; margin-left: auto; margin-right: auto; overflow: hidden; text-align: center; width: 640px;"></div><p class="article-body px-16 mb-24" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; line-height: 1.333333; margin: 0px 0px 24px; padding-left: 16px; padding-right: 16px;"><span style="border: 0px solid; box-sizing: border-box;">Hieman alle puolet metsien uhanalaisista lajeista asuu lehdoissa ja vajaa kymmenys harju- ja paahdeympäristöissä. Keskittämällä luonnonhoito- ja suojelutoimet niihin autettaisiin jo yli puolta metsien uhanalaisista.</span></p><div class="sadblob-placeholder sadblob-loading mx-auto w-full overflow-hidden text-center article-ad-placeholder" style="border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; margin-left: auto; margin-right: auto; overflow: hidden; text-align: center; width: 640px;"></div><p class="article-body px-16 mb-24" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; line-height: 1.333333; margin: 0px 0px 24px; padding-left: 16px; padding-right: 16px;"><span style="border: 0px solid; box-sizing: border-box;">Ensi maaliskuussa Suomessa aletaan tukea joutoalueiden metsittämistä. Jos alueita metsitetään jaloilla lehtipuilla, saadaan lisää maatalouden hävittämää lehtoa. Jos metsän perustaa ilman tukea, alueen voi jättää hoitamatta ja harventamatta, ja näin saadaan monimuotoisuuden kannalta arvokas lehtoalue.</span></p><p class="article-body px-16 mb-24" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; line-height: 1.333333; margin: 0px 0px 24px; padding-left: 16px; padding-right: 16px;"><span style="border: 0px solid; box-sizing: border-box;">Suojelualueiden järkevän kohdistamisen lisäksi kannattaisi parantaa metsä- ja luonnonsuojelulaissa mainittujen arvokkaiden elinympäristöjen – kuten vesistöjen suojakaistojen – laatua vaikkapa palauttamalla niihin harvinaistuneita elinympäristöpiirteitä, esimerkiksi järeää lehtipuuta sekä kuolevaa ja lahoavaa puuta.</span></p><div class="sadblob-placeholder sadblob-loading mx-auto w-full overflow-hidden text-center article-ad-placeholder" style="border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; margin-left: auto; margin-right: auto; overflow: hidden; text-align: center; width: 640px;"></div><p class="article-body px-16 mb-24" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; line-height: 1.333333; margin: 0px 0px 24px; padding-left: 16px; padding-right: 16px;"><span style="border: 0px solid; box-sizing: border-box;">Kun ojitettu suometsä muuttuu metsää kasvavaksi ohutturpeiseksi turvekankaaksi, turpeen hajoaminen hidastuu, ja täten ravinne-, humus- ja kiintoainepäästötkin pienenevät. Näitä ei kannata ennallistaa, koska puusto sitoo hyvin hiiltä.</span></p><div class="sadblob-placeholder sadblob-loading mx-auto w-full overflow-hidden text-center article-ad-placeholder" style="border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; margin-left: auto; margin-right: auto; overflow: hidden; text-align: center; width: 640px;"></div><p class="article-body px-16 mb-24" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; line-height: 1.333333; margin: 0px 0px 24px; padding-left: 16px; padding-right: 16px;"><span style="border: 0px solid; box-sizing: border-box;">Vesistövaikutuksia voidaan hillitä järkevillä kunnostusojituksilla, joissa parannetaan vesiensuojelurakenteita kuten kaivukatkoja ja pintavalutuskenttiä.</span></p><div class="sadblob-placeholder sadblob-loading mx-auto w-full overflow-hidden text-center article-ad-placeholder" style="border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; margin-left: auto; margin-right: auto; overflow: hidden; text-align: center; width: 640px;"></div><p class="article-body px-16 mb-24" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; line-height: 1.333333; margin: 0px 0px 24px; padding-left: 16px; padding-right: 16px;"><span style="border: 0px solid; box-sizing: border-box;">Ennallistamistoimet kannattaisikin ehkä kohdistaa päästöjä eniten tuottaviin paksuturpeisiin ravinnerikkaisiin turvemaihin, joilla ei ole enää käyttöä metsä- tai maataloudessa.</span></p><div class="sadblob-placeholder sadblob-loading mx-auto w-full overflow-hidden text-center article-ad-placeholder" style="border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; margin-left: auto; margin-right: auto; overflow: hidden; text-align: center; width: 640px;"></div><p class="article-body px-16 mb-24" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; line-height: 1.333333; margin: 0px 0px 24px; padding-left: 16px; padding-right: 16px;"><span style="border: 0px solid; box-sizing: border-box;"></span></p><p class="article-body px-16 mb-24" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; line-height: 1.333333; margin: 0px 0px 24px; padding-left: 16px; padding-right: 16px;"><span style="border: 0px solid; box-sizing: border-box;">Sen sijaan karujen ojitettujen turvemaiden voidaan antaa ennallistua itsekseen takaisin kosteikoiksi – tätä kehitystä ei ole tarvetta vauhdittaa ojia tukkimalla, koska se voi lisätä metaanipäästöjä ja kasvihuonekaasutase ei paranekaan vaan heikkenee.</span></p><p class="article-body px-16 mb-24" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; line-height: 1.333333; margin: 0px 0px 24px; padding-left: 16px; padding-right: 16px;"><span class="article-strong" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; color: rgba(25,25,25,var(--text-opacity)); font-size: 1.125rem; font-weight: 700; line-height: 1.333333;">Anneli Jalkanen</span></p><p class="article-body px-16 mb-24" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; line-height: 1.333333; margin: 0px 0px 24px; padding-left: 16px; padding-right: 16px;"><span style="border: 0px solid; box-sizing: border-box;"></span></p><p class="article-body px-16 mb-24" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; line-height: 1.333333; margin: 0px 0px 24px; padding-left: 16px; padding-right: 16px;"><span class="article-strong" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; color: rgba(25,25,25,var(--text-opacity)); font-size: 1.125rem; font-weight: 700; line-height: 1.333333;">metsänhoitotieteen tutkija, luonnonvara-asiantuntija, Espoo</span></p><p class="article-body px-16 mb-24" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px; line-height: 1.333333; margin: 0px 0px 24px; padding-left: 16px; padding-right: 16px;"><span class="article-strong" style="--text-opacity: 1; border: 0px solid; box-sizing: border-box; color: rgba(25,25,25,var(--text-opacity)); font-size: 1.125rem; font-weight: 700; line-height: 1.333333;">Mielipide Helsingin Sanomissa 3.1.2020</span></p>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6949032194190695888.post-25776684051821267962020-03-20T15:36:00.001+02:002020-11-08T17:25:20.171+02:00Peurojen ruokintaa ja metsästystä Espoon Keskuspuistossa?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDLh17xLBjJYAM3nONBbHFrsEtOaphRc6jryrm6fPNtRlQ1EAGkKxtICJfXcIMRUxxhxiBTvBOOEAW4Oq_sDprMs1_UCe1d1ftXuf9NXSIMUUIEXnWpj9O3N9eLAktcydenEl8gSVvp1QK/s1600/Peurat_Keskuspuistossa1.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1438" data-original-width="1048" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDLh17xLBjJYAM3nONBbHFrsEtOaphRc6jryrm6fPNtRlQ1EAGkKxtICJfXcIMRUxxhxiBTvBOOEAW4Oq_sDprMs1_UCe1d1ftXuf9NXSIMUUIEXnWpj9O3N9eLAktcydenEl8gSVvp1QK/s640/Peurat_Keskuspuistossa1.jpg" width="465" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8thyCU_ZTEglRKsQ174vCI3I_PX1boRo-OHA75S_wQCu8CIYEgw820IH5LlTJmVYJDUq07d-lZBGKsvxclzgw_e8s6ukOOfk1_aGCLvzQihdizDVkf-cG3vrK8aCqaPaK_f-I_FDqmV0S/s1444/La%25CC%2588nsiva%25CC%2588yla%25CC%2588_4.11.20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="910" data-original-width="1444" height="405" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8thyCU_ZTEglRKsQ174vCI3I_PX1boRo-OHA75S_wQCu8CIYEgw820IH5LlTJmVYJDUq07d-lZBGKsvxclzgw_e8s6ukOOfk1_aGCLvzQihdizDVkf-cG3vrK8aCqaPaK_f-I_FDqmV0S/w640-h405/La%25CC%2588nsiva%25CC%2588yla%25CC%2588_4.11.20.jpg" width="640" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6949032194190695888.post-55453995088913958582020-02-22T11:21:00.002+02:002020-02-22T11:21:54.301+02:00Kannattaako jatkuva kasvatus?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0Bz3DMB1dBhFuCCXiPMXlZv2YOz39_k_Hy-V02cgA09X4W1Grx42EQoQrkBSyWHntWbmno4aLH5E9M0dMdSt15f16kyymdKHq1zL2i6EulnhGxR21bkugmcCGpMbobLmKuATwNE8Ynusi/s1600/Remes.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1132" data-original-width="1600" height="451" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0Bz3DMB1dBhFuCCXiPMXlZv2YOz39_k_Hy-V02cgA09X4W1Grx42EQoQrkBSyWHntWbmno4aLH5E9M0dMdSt15f16kyymdKHq1zL2i6EulnhGxR21bkugmcCGpMbobLmKuATwNE8Ynusi/s640/Remes.png" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6949032194190695888.post-52330156375214978172020-01-08T12:30:00.002+02:002020-11-08T17:26:17.985+02:00Valtakunnallisen Riistaneuvoston vastine 19.11.2019<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzD_JICHJO_wJTZLrTx9EhHOPZ0d_WhHSOYuUqy_0wZosxIgZOALFf1TW5GhssbrJBpZJ3TTNh5bpoHNWxKAC2HpnojaYMMXakHPVr8MueRhfRldsxXWnw2qBuBtvuUOo3MqJRLqrdAdEZ/s1600/Vastine2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1132" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzD_JICHJO_wJTZLrTx9EhHOPZ0d_WhHSOYuUqy_0wZosxIgZOALFf1TW5GhssbrJBpZJ3TTNh5bpoHNWxKAC2HpnojaYMMXakHPVr8MueRhfRldsxXWnw2qBuBtvuUOo3MqJRLqrdAdEZ/w551-h640/Vastine2.jpg" width="551" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqMm9HDSYmUq-JodLtN7h215NdwfVSm0TooTuA4fGe-tIllKUDbg3Oo1_oWR9KfBBe_2Sy0ugN3lZxZzTHlMT39Md0vFlvyHDVgiFDcabPh1biP4mb01Bqd9eJOU_Pni7vMB32Z0JUAlU8/s1600/Vastine_s2.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1132" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqMm9HDSYmUq-JodLtN7h215NdwfVSm0TooTuA4fGe-tIllKUDbg3Oo1_oWR9KfBBe_2Sy0ugN3lZxZzTHlMT39Md0vFlvyHDVgiFDcabPh1biP4mb01Bqd9eJOU_Pni7vMB32Z0JUAlU8/s640/Vastine_s2.jpg" width="452" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvoGQBpEyF1v56TnT9a-_9Cl66gdBJ8mtue8xd9G37QfJ_ohOXrtysP3-Z3g__w7VUuBSNKufcIxYh4jVlcYBXES43vxDusdyvmWFnNO-upM2Psoukt4Cr39iNqrmmUVyeTGOAnNe0tnxb/s1600/Vastine_s3.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1132" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvoGQBpEyF1v56TnT9a-_9Cl66gdBJ8mtue8xd9G37QfJ_ohOXrtysP3-Z3g__w7VUuBSNKufcIxYh4jVlcYBXES43vxDusdyvmWFnNO-upM2Psoukt4Cr39iNqrmmUVyeTGOAnNe0tnxb/s640/Vastine_s3.jpg" width="452" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<blockquote>
</blockquote>
<br />Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6949032194190695888.post-84198981673373598832019-09-16T14:26:00.001+03:002020-02-22T11:28:26.755+02:00<br />
<br />
AVOIN KIRJE SUOMEN VALTAKUNNALLISELLE RIISTANEUVOSTOLLE
<br />
<br />
Kirjoitus koskee meillä esiintyvistä hirvieläimistä yleisimpiä: hirveä, metsäkaurista ja valkohäntäkaurista (valkohäntäpeuraa), pl. poro, kuusipeura ja metsäpeura.
<br />
<br />
Suomen hirvikannan hoitosuunnitelmassa (2014) julkaistut tavoitteet ovat kunnianhimoiset, ja tämänhetkinen riistakonsernin organisaatio riistaneuvostoineen ja hirvitalousalueineen on periaatteessa hyvä ja toimiva. Korkean hirvikannan aiheuttamat metsäpuiden taimikoihin kohdistuneet laatu- ja kasvutappiot ovat kuitenkin olleet valtakunnan metsien inventointien mukaan kasvussa. Samoin noususuuntaa osoittavat erityisesti lounaisessa Suomessa hirvieläinten aiheuttamat liikennevahingot ja myös pienten hirvieläinten levittämien punkkien aiheuttamien tautien tilastot.
<br />
<br />
Tavoitellut hirvieläinkannan tasot ovat siis kokonaistilanne huomioiden edelleen useilla riistakeskusalueilla liian korkeat. Erityisesti lounaisessa Suomessa tilanne on huolestuttava: siellä kaikki kolme edellä mainittua hirvieläintä elävät samalla alueella ja metsäkauriin ja valkohäntäkauriin kannat ovat nousseet ripeästi. 1960-luvulta alkaen hirvieläinten yhteenlaskettu talvikanta on vähintään viisinkertaistunut; karkeasti arvioiden 50 tuhannesta ainakin 250 tuhanteen yksilöön. Kesällä ennen metsästyskautta tulevat mukaan keväällä syntyneet vasat, joten kesäaikainen hirvieläinten kokonaismäärä on tätä vielä paljon suurempi, 300 000 - 350 000 yksilöä.
<br />
<br />
Metsänomistajille aiheutuu hirvieläimistä suoria kuluja, eli hukkaan menneet metsänuudistamiskulut, joista lupamaksuvaroista korvataan vain vakavimmat tapaukset. Epäsuoria menetyksiä aiheuttaa muun muassa tulevan tukkipuun laadun heikkeneminen. Biotalouden suurilta tavoitteilta putoaa pohja, ellei metsissä kyetä tuottamaan riittävästi monipuolista ja laadukasta puuraaka-ainetta. 1970-luvulla perustetut männyntaimikot ovat kasvaneet kokoon, jossa tehdään toista harvennusta. Sahoille alkaa tulla hirvituhon aikaansaamaa huonoa tyvitukkia. Näin käy siitä huolimatta että 1970-luvulla laidunnuspaine oli vain 1/4 nykyisestä, eli tukkien laatuongelma tulee pahenemaan.
<br />
<br />
Toinen epäsuora menetys aiheutuu kuusen suosimisesta hirvituhojen pelossa silloinkin, kun muuten haluttaisiin uudistaa männylle tai lehtipuulle. Puulajiongelma kärjistyy eteläisen Suomen juurikääpäkohteilla, joilla puulaji pitäisi vaihtaa havupuusta joksikin aikaa lehtipuuksi kasvupaikan puhdistamiseksi sienitaudista. Tutkimusten mukaan kuusen tyvilahoa ja männyn tyvitervasta esiintyy koko ajan pohjoisempana ja levinneisyysalue kattaa jo koko keskisen Suomen. Monipuolisempaa puulajivalikoimaa puoltaa monimuotoisuuden lisäämistavoite ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tarve, koska kuusen on ennustettu kärsivän tulevaisuudessa kuivuudesta. Koivun lisäksi muutkin lehtipuulajit (haapa, pihlaja, paju, raita) ja ruohokasvit vähenevät erityisesti lounaisen Suomen hirvieläinten tihentymäalueilla.
<br />
<br />
Epäsuoria kuluja eli ei-toivottuja ulkoisvaikutuksia aiheutuu liikennevahingoista ja pääteiden aitaamisesta riista-aidoilla. Suomen liikenneturvallisuustyötä ohjaavana periaatteena on vuodesta 2001 lähtien ollut tieliikenteen turvallisuusvisio: liikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Vision eettisenä lähtökohtana on se, että ihmiselämä ja terveys eivät ole vaihdettavissa muihin hyödykkeisiin, esimerkiksi liikenteen aikasäästöihin.
<br />
<br />
Ainakin koko Etelä-Suomessa, mutta erityisesti rannikkoalueella, on aina riittävästi hirvieläimiä punkkinaaraiden lisääntymisalustoiksi, mikä näkyy kasvavissa borrelioosi- ja puutiaisaivokuumetilastoissa. Metsien virkistyskäyttöä haittaavat hirvikärpäset loppukesällä ja syksyllä.
<br />
<br />
Suomen hirvikannan hoitosuunnitelma 2014: "Alueellinen riistaneuvosto kutsuu laajasti hirvikannan hoitoon liittyvät alueelliset sidosryhmät neuvotteluun, jossa määritetään hirvikannan hoitotavoitteet hirvitalousalueittain kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Riistaneuvoston on päätettävä tavoitteet yhteisymmärryksessä kaikkien sidosryhmien kanssa. Erityisesti tulee varmistaa maa- ja metsätalouden sekä liikennevahinkojen kannalta keskeisten sidosryhmien osallistuminen."
<br />
<br />
Jos huomioidaan kaikki metsien käyttäjäryhmät ja käyttömuodot sekä ei-toivotut ulkoisvaikutukset, kestävä hirvieläinkannan taso olisi selvästi nykyistä alhaisempi. Hirvien talvilaitumet, jossa pahimmat taimivahingot syntyvät, ovat 1-3 metrin pituisia männyn taimikoita. Niiden määrä on vähentynyt viime vuosina, joten hirvieläinkanta pitäisi sopeuttaa vähentyneisiin ruokavaroihin ja eri hirvitalousalueiden maankäyttöluokkien jakaumaan (jako metsä/pelto/suo/rakennettu alue). Lainsäädännössä todetaan, että hirvikanta on pidettävä sellaisella tasolla, että kohtuutonta määrää metsävahinkoja ei tule, mutta muista vaikutuksista tai hirvieläinlajeista ei juurikaan puhuta. Hoitosuunnitelma (2014): "Maa-ja metsätalousministeriön tulosohjauksella hirvikannan tiheys on vuodesta 2004 lähtien pyritty pysyttämään hirvitalousalueittain tiheydessä 2-4 hirveä tuhatta hehtaaria kohti lukuun ottamatta Keski-ja Ylä-Lappia, missä vastaava tiheystavoite on ollut 0,5-3 hirveä tuhatta hehtaaria kohti. Hirvikannan noustessa tavoitehaarukan ylärajaa suuremmaksi on toistuvasti törmätty laajamittaisiin yhteiskunnan sietokyvyn ylittäviin metsä-ja viljelysvahinkoihin sekä lisääntyneisiin hirvionnettomuuksiin.” Luonnonvarakeskuksen julkaisemista hirvikannan kehitystä kuvaavista havainnoista näkyy, että sidosryhmien kuulemisissa esittämiä hirvikannan tavoitetasoja ei kaikilla hirvitalousalueilla vielä tällä hetkellä noudateta.
<br />
<br />
Toimenpide-ehdotuksia
<br />
<br />
Aleellisten riistaneuvostojen päätöksentekoa sopivasta hirvieläinkannasta auttaisi tieto todellisesta alueellisesta ravintoresurssista. Hirvikannan hoitosuunnitelmassa todetaan (2014): "Mikäli hirvikannan hoidon tavoitteet asetetaan tai muutoin tarkastellaan hirvitiheyttä tai tiheyshaarukkaa, on perusteltua käyttää pääsääntöisesti maapinta-alaan suhteutettua lukua. Kuitenkin hirven metsätaloudellisten vaikutusten tarkastelemiseksi on hirvitavoiteneuvottelussa tarpeen tarkastella myös metsämaan osuutta alueen maapinta-alasta.” Olisi hyvä tilastoida ja julkistaa (!) toisaalta laskettu hirvikanta ja toisaalta tavoitehirvikanta kokonaismaa-alan ohella myös metsäpinta-alaa kohti (jätetään pellot ja taajama-alueet pois). Toimiva indikaattori olisi siis hirvieläinten määrä suhteessa alueen pienten ja varttuneiden taimikoiden pinta-alaan tai kokonaismetsäpinta-alaan. Tällöin todellinen laidunnuspaine ja vahinkoriski metsämaalla tulee paremmin esiin ja metsästysmahdollisuuksia voidaan paremmin tasoittaa eri alueiden kesken.
<br />
<br />
Hirvikannan arviointiin Luonnonvarakeskukselle toimitettavaa tietoa olisi mahdollisuuksien mukaan tarkennettava. On epäilty, että Luonnonvarakeskuksen saamat epätarkat havaintotiedot ovat tuottaneet laskennassa merkittävästi liian pieniä kanta-arvioita, koska uusimpia tietoja käyttävässä takaisinlaskennassa on jouduttu korjaamaan edellisten vuosien kanta-arvioita toistuvasti ylöspäin. Todellisia lukuja pienempien arvojen käyttö verotussuunnittelussa on johtanut hirvikannan aliverotukseen ja kantojen nopeaan heilahteluun. Lisäksi olisi hyvä varmistaa, että metsä- ja maatalousvahinkojen lisäksi myös liikennevahinkojen sijainnit tulisivat kattavasti kannansuunnittelun avuksi.
<br />
<br />
Lainsäädäntöä olisi tarpeen päivittää määrittelemällä kestävä riistatalous kestävän käytön käsitteen kautta, eli taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset huomioivaksi. Laissa tulisi määritellä 'riistakantojen vaarantuminen' -käsite niin, ettei se estä vahinkojen torjuntaa.
<br />
<br />
Hoitosuunnitelman (2014) mukaan "Riistaneuvoston on päätettävä tavoitteet yhteisymmärryksessä kaikkien sidosryhmien kanssa.” Sidosryhmien näkemys sopivista hirvieläinkannoista olisi näin ollen hyvä olla riistakonsernia velvoittava.
<br />
<br />
Tavoiteltu hirvikanta ja metsäkauriskanta voidaan ilmoittaa tavoitehaarukkana eli ala- ja ylärajana, mutta kun kannan alentaminen olisi ensisijainen tavoite, lupamäärän ylittäviä yksittäisten vuosien kaatoja ei tarvitsisi sanktioida, vaan kantojen pysymistä haarukassa seurattaisiin pitemmällä aikavälillä. Lounais-Suomessa olisi hyvä hirvikannan hoidossa ja hirvitavoitehaarukan määrittelyssä erikseen huomioida se, että siellä esiintyy kolme hirvieläintä samalla alueella.
<br />
<br />
Valkohäntäkauriin pyynti voitaisiin vapauttaa luvanvaraisuudesta ja sen metsästysalueen kokovaatimus poistaa.
<br />
<br />
Kauriiden määrän alentamista helpottaisi niiden talviruokinnan asteittainen vähentäminen kannan alentamisen tahdissa, etteivät tuhot riistäydy ympäristöön tai eläimiä nälkiinny talvisin. Syksyllä ruokintapaikkoja voitaisiin edelleen käyttää metsästyksen apuna.
<br />
<br />
Sopivaa hirvieläinkantojen tasoa on vaikea määritellä, mutta voisi ajatella suunnan olevan oikea, kun metsätaloudessa puulajin voi valita, taimikon voi perustaa ja hoitaa metsänhoidollisin perustein, metsävahinkoilmoituksia ei enää tule, liikennevahingot vähentyvät, ja punkkitautitilastot osoittavat myös alenevaa suuntaa. Hirvikärpäset häviävät kaupan päälle.
<br />
<br />
Espoo 4.3.2019
<br />
<br />Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6949032194190695888.post-83728151906853059322018-06-05T14:03:00.000+03:002018-06-05T14:03:26.272+03:00<br>
<br>
Fästingsmittarna och fästingspridarna
<br>
<br>
Nya Åland Insändare 22:08 torsdag, 31 maj, 2018
<br>
<br>
Den 10-12 april 2018 arrangerades den Andra Nordiska fästingkonferensen (2nd NordTick) i Mariehamn. Omkring 150 forskare från de nordiska länderna och Europa deltog. Många viktiga aspekter togs upp under konferensen. Vissa seglivade missuppfattningar – för att inte säga vetenskapliga myter – hänger emellertid kvar och spreds tyvärr till allmänheten vid det publika tillfället. Därför redogör jag än en gång för sambandet mellan fästingar och deras värddjur. Fästingar är parasiter och de är beroende av värddjur under hela sitt liv.
<br>
<br>
I fästingarnas livscykel ingår tre huvudtyper av värddjur:
<br>
A. Gnagare (sorkar och möss) – värdar för fästinglarver
<br>
B. Harar, kattor, hundar och människor – värdar för nymfer
<br>
C. Hjortdjur, kor och hästar – värdar för vuxna fästinghonor
<br>
<br>
Fästinghonorna lägger rena = smittofria ägg. De nykläckta larverna är också smittofria men en del av dem blir smittade vid sitt första blodmål på gnagare. Gnagarna bär nämligen på TBE virus och borreliabakterier.
<br>
Enligt Anneli Jalkanen, som är agronomie- och forstdoktor (AFD) från Östra Finlands Universitet, infekteras 90 % av fästingarna av gnagare och knappt 10 % av fåglar. För att få fästingpopulationen att minska bör vi på alla sätt hålla efter gnagarna året om. Moderna sorkfällor är behändiga. Kattor och hundar kan också uträtta mycket eftersom de jagar gnagare. Ju färre gnagare det finns i naturen desto färre fästinglarver kan utvecklas.
<br>
Gnagare kan också bekämpas genom att låta räv-, lo- och mårdpopulationerna växa. Detta har nyligen påvisats i en stor studie gjord i Nederländerna. Inte nog med att rovdjuren äter gnagarna, de stör gnagarna på ett sådant sätt att färre fästinglarver hinner bita sig fast och bli infekterade med TBE och borrelia.
<br>
Detta ledde till att antalet infekterade fästingar i miljön sjönk med 80 % under fästingsäsongen från mars till november.
<br>
Efter det första blodmålet utvecklas nymfer. Av nymferna är 5-20 % smittade med borrelia. Andelen smittade nymfer varierar kraftigt över landet. Nymferna behöver ett större värddjur. Här passar katter, hundar och harar men också människor in. De infekterade nymferna överför TBE och borrelia. Man bör plocka bort dem så fort som möjligt, helst inom 12 timmar.
<br>
Efter nymfstadiet blir fästinghonan vuxen och behöver mycket blod för att kunna bilda många ägg. Vid konferensen i Mariehamn presenterades data som gick ut på att rådjursblod har förmåga att döda borreliabakterier och att detta skulle ha en positiv effekt på vårt fästingproblem – en så kallad utspädningsteori presenterades.
<br>
Detta är inte sant. Den fullvuxna fästinghonan intar nämligen sin ”sista måltid” på rådjuret. Efter äggläggningen dör honan och kommer aldrig mera att bita ett nytt värddjur, hon må sen vara hur borreliafri som helst till följd av rådjurets renande effekt. Det är irrelevant.
<br>
I vår natur finns det inga djur, som är lika bra värddjur för fästingar som hjortdjuren. Varje rådjur kan bära upp till 2 000 fästingar per år och varje fästinghona lägger över 2 000 ägg. Det blir över 4 miljoner fästingar per rådjur och år. Av de fullvuxna fästingarna bär 15-40 % på borrelia. Hjortdjuren fungerar som stora mobila äggkläckningmaskiner för fästingar.
<br>
Hjortdjuren har blivit ”tamdjur” och hämtar in fästingarna i våra trädgårdar. När hjortdjuren betar i våra trädgårdar faller äggstinna fästinghonor till marken. Enligt AFD Anneli Jalkanen är vårt naturliga ekosystem nu i obalans, vilket beror på att man länge har favoriserat hjortdjur (älg, vitsvanshjort, rådjur) som bytesdjur. Detta är en av orsakerna till att vi nu har en ständigt ökande fästingpopulation och därmed många fästingburna sjukdomar.
<br>
Både TBE och borrelia ökar i Finland. Just nu är främst kusttrakterna drabbade. Om ingenting görs för att hindra fästingarna att föröka sig kommer vi inom några år att ha två landsomfattande epidemier – TBE och borrelia.
<br>
Vi bör fokusera på fästingarnas första och sista värddjur det vill säga gnagarna och hjortdjuren. Jag beskrev ovan hur man får färre gnagare. Vitsvanshjorten, som infördes från Nordamerika på 1930-talet, bör helt elimineras och antalet rådjur bör kraftigt reduceras. Jag föreslår än en gång att man tömmer några öar i skärgården på hjortdjur och håller dem hjortfria i 5-10 år. Antalet fästingar kommer med största sannolikhet att sjunka kraftigt på dessa öar.
<br>
Mina råd från förr gäller fortfarande – ta vaccin mot TBE, gör fästingcheck så ofta som möjligt, håll gräsmattan kort och slyet borta.
<br>
<br>
FD MARGARETHA GUSTAFSSON
PARASITOLOG
<br>
AFD ANNELI JALKANEN
EXPERT PÅ SKOGSSKÖTSEL
<br>
<br>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6949032194190695888.post-84996960448641055872017-11-17T09:34:00.001+02:002021-12-14T08:23:12.331+02:00Field Study Plan for "Voles, Ticks and Foxes" (Punkit, myyrät ja ketut)<br />
<br />
Updated December 14, 2021 <br />
<br />
Study goal. The aim is to clarify the interaction between ticks and mammals to develop natural and cost-efficient ecological control methods for tick-borne diseases. It is generally agreed among scientists that in an ecosystem, the amount of large mammalian herbivores regulates the <b>amount</b> of ticks, and that the amount of small herbivores and birds regulates the disease <b>prevalence</b> in ticks. In the case of the Nordic boreal forest, the most common small herbivores are the voles. Since people tend to favor herbivore game species, the amount of predators relative to herbivores is lower than in the food chain in a natural ecosystem.<div><br /></div><div>In this study, I will study more closely a small part of the food chain that regulates disease prevalence in ticks. I am interested in how much red foxes affect the habitat use of voles which, in the presence of foxes, cannot freely roam all their preferred habitat, collecting ticks. From the tick point of view, this might mean fewer larvae developing into nymphs and less transfer of diseases, received and given.
<br />
<br />Study sites. A number of study sites will be selected from the southern part of Finland. Each study site has either a healthy population of foxes or a hunted population with less foxes (acting as the control). In this area the primary land use is agriculture and it is climatically relatively homogeneous. Furthermore, it in the same phase of emergence, i.e. the incidence of tick-borne diseases in the Finnish population has been growing rapidly in the recent years. (The official disease statistics www.thl.fi). </div><div>
<br />The study sites have different amounts of small cervids, i.e. white-tailed deer <i>Odocoileus virginianus</i> and roe deer <i>Capreolus capreolus</i>) which favor the least severe winter climate in the South. The whitetail was introduced into Finland from North America as a game species, and its does very well in the South-Western Finland as does also roe deer. Moose (<i>Alces alces)</i> is also common in forested areas. Main vole species in this area are bank vole <i>Myodes glareolus</i> and field vole <i>Microtus agrestis</i>. The area is dominated by agricultural land, which means that the interaction between field vole and red fox should be a dominant feature in the tick-host system. </div><div>
<br />Field data collecting. Data collecting is done on each study site on a number of small mammal quadrants. The exact locations will be chosen based on the permits given by the land owners. Vole trapping is made primarily once a year in the spring. On each quadrant, mouse snap-traps will be placed for two nights in a row. Tick collecting is made on the same sites as the vole trapping with the dragging cloth method (mainly <i>Ixodes ricinus</i> in this area). The amount of foxes in the immediate vicinity of each trapping site is recorded in the winter by counting the amount of fox tracks after snowfall.</div><div><br /></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6949032194190695888.post-24573895406697463612017-10-10T13:50:00.000+03:002017-10-30T09:32:54.248+02:00Puutiaisten elinkierto<br>
<br>
Kuvassa näkyvät suurimpina aina kussakin elinkierron vaiheessa tärkeimmät nisäkkäät. Pienet toukat ja nymfit imevät verta kaiken kokoisista eläimistä, aikuiset lisääntyvät punkit lähinnä isoista ja keskikokoisista nisäkkäistä.
<br>
<br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNLfuyxvuj878qIQRa1xpMMplhh-yM9oOsioyZgq8CT_wrdSoSKOhIbayU-0om2U7QpuSr6gwoG-WpaaEqJQTcHnrmFqTgyAh31OdmkXS-1Gbl-YOfohD5pltKKrCGeJx_c8TvMWyKQP08/s1600/Mannelli.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNLfuyxvuj878qIQRa1xpMMplhh-yM9oOsioyZgq8CT_wrdSoSKOhIbayU-0om2U7QpuSr6gwoG-WpaaEqJQTcHnrmFqTgyAh31OdmkXS-1Gbl-YOfohD5pltKKrCGeJx_c8TvMWyKQP08/s400/Mannelli.png" width="400" height="275" data-original-width="1600" data-original-height="1099" /></a></div>
<br>
<br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-wZBhNOl89T6ANekdFsUvX2htrISWSrAavH32pfDqoB0oPIEftVcsVYmf2Kh6kojj5JSYY4qsUHqS_5MBIRLeSu6_Dqq6yRN5LNByWpCMQmPF-GnToCvGVA5GynhA5EzrrunD6hdxAEED/s1600/hirvi_borr.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-wZBhNOl89T6ANekdFsUvX2htrISWSrAavH32pfDqoB0oPIEftVcsVYmf2Kh6kojj5JSYY4qsUHqS_5MBIRLeSu6_Dqq6yRN5LNByWpCMQmPF-GnToCvGVA5GynhA5EzrrunD6hdxAEED/s400/hirvi_borr.jpeg" width="400" height="309" data-original-width="914" data-original-height="706" /></a></div>
<br>
<br>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAEJaHVL8NYAlx8oWOw4U6KkRjQIDafsjuy5DqQtqhHcKzGFixCkryI1P4FkCCWN2u_ekg82cTUhytao4muD6W5ifaaw-pa4MWse5x2K3VnZ5dKdE8IVfANcMtHTRpeeFHt29pk5B-idSf/s1600/kaikki_borr.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAEJaHVL8NYAlx8oWOw4U6KkRjQIDafsjuy5DqQtqhHcKzGFixCkryI1P4FkCCWN2u_ekg82cTUhytao4muD6W5ifaaw-pa4MWse5x2K3VnZ5dKdE8IVfANcMtHTRpeeFHt29pk5B-idSf/s400/kaikki_borr.jpeg" width="400" height="295" data-original-width="878" data-original-height="648" /></a></div>
<br>
<br>
Yllä olevissa kuvissa on y-akselilla borrelioosin esiintyvyys sairaanhoitopiireittäin ja x-akselilla viimeisimmän lumijälkilaskennan riistanhoitopiireittäiset lumijälki-indeksit. Ylemmässä kuvassa hirvi ja alemmassa kaikki jäniseläimet (jänis, rusakko) ja runsaimmat hirvieläimet (hirvi, valkohäntäpeura ja metsäkauris) yhteensä. Sairaanhoitopiirien ja riistanhoitopiirien rajat eivät kaikin paikoin kohtaa, ja eläinmäärät (lumijäljet) pitäisi painottaa eläinten koolla, mutta suuntaa antava käsitys tulee. Tauti ei myöskään aina ole hankittu oman 'piirin' alueelta. Johtopäätös: jonkinlainen yhteys nisäkkäillä ja taudeilla voisi olla.
<br>
<br>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6949032194190695888.post-15693434600179564052017-03-26T13:54:00.003+03:002024-01-18T12:24:59.090+02:00<span style="font-family: arial;"><br />
<br />
<b>Tiekartta puutiaistautien ekologiseen torjuntaan</b>
<br />
<br />
Hämähäkkieläimiin kuuluvat puutiaiset eli punkit (Ixodes ricinus ja Ixodes persulcatus) tartuttavat meillä ihmisiin borreliabakteereja (Borrelia burgdorferi s.l.) sekä puutiaisaivokuumevirusta (TBEV). Borrelioosi ja TBEV näyttävät THL:n tartuntatautitilaston mukaan yleistyvän nopeasti. Punkit kantavat myös muita ihmisten ja eläinten tauteja. Äskettäin punkeistamme on löydetty myös nk. toisintokuumeen aiheuttajaa Borrelia miyamotoi -bakteeria. Kanadassa on havaittu, että myös ns. koirapunkki voi levittää tätä bakteeria (https://canlyme.com/2018/06/07/13065/). I. ricinus-punkki voi levittää myös alpha gal -hiilihydraattia, joka aiheuttaa allergian punaiselle lihalle; meillä tapauksia on vasta yksi, mutta Ruotsissa jo useampia. Ihmisten tietoisuus puutiaisvälitteisistä taudeista on viime vuosina parantunut ja lisännyt TBEV-rokotteiden ottamista sekä suojautumista maastossa liikuttaessa. Ilmaiseen puutiaisaivokuumerokotukseen oikeuttavia asuinalueita lisättiin manner-Suomessa viimeksi maaliskuussa 2018, ja pahin taudin riskialue on tällä hetkellä Kotkan saaristo. Toisaalta joillakin alueilla on havaittu viime vuosina erittäin nopeaa punkkien määrän nousua (Sormunen 2018), joten sairastuneiden määrän voi olettaa vielä nousevan. Kuivana ja kuumana vuoden 2018 kesänä tartunnat jäivät hieman vähäisemmiksi, koska punkit eivät voi väijyä kuivissa oloissa.
<br />
<br />
Sairastumisriski borrelioosiin on yhden punkin pureman jälkeen kohtalaisen pieni, ellei punkki ehdi olla iholla pitkään, mutta TBEV voi tarttua nopeastikin. TBEV ja toisintokuume ovat kuitenkin harvinaisia: vain muutama prosentti punkeista kantaa näitä tauteja. THL julkaisee tilastoja diagnosoiduista tautitapauksista (tartuntatautien tilastotietokanta), borrelioosiin liittyvien lääkärikäyntien määrästä ja TBEV:n riskialueista. Sen sijaan eri borrelioita kantaa 15-20 prosenttia punkeista, joten sen saavat vuosittain tuhannet suomalaiset. Borrelioosi on hankala diagnosoitava ja hoidettava, koska erilaiset borreliabakteerin alalajit aiheuttavat erilaisia oireita. Bakteerit pystyvät jopa muuntautumaan eri muotoihin, esim. spiraaliksi, palloksi tai biofilmiksi. Kroonisen borrelioosin olemassaolosta on keskusteltu paljon; on arveltu, että borrelioosin aiheuttamat vauriot ja näin ollen myös oireet saattaisivat jäädä pysyviksi, vaikka itse bakteeria ei enää elimistössä olisi ainakaan aktiivisessa muodossa.
<br />
<br />
Ilmastonmuutos lisää punkkitauteja kolmea kautta: punkkien talvikuolleisuus alenee, niiden aktiivinen ihmisten ja kotieläinten tartutusaika pitenee ja punkkien elinkierrossa tarvittavien nisäkkäiden eloonjäänti ja lisääntyminen paranevat. Puutiaisvälitteiset taudit ovat meillä yleisiä Etelä-Suomen rannikkoalueilla ja harvinaisempia sisämaassa. Tähän voi olla syynä se, että rannikon ilmasto on leudompi, sisämaassa isäntäeläinten kanta on harvempi ja se että epidemia ei ole vielä ehtinyt levitä sinne rannikolta, josta se on lähtenyt liikkeelle - ehkäpä muuttolintujen mukana tulleista punkeista?
<br />
<br />
Monikymmenvuotinen tutkimus Yhdysvaltojen koillisrannikolla (mm. Richard Ostfeld, Felicia Keesing, Taal Levi) osoittaa, että punkkitautien punkkien lisääntyminen ja esiintyminen on riippuvainen isoista nisäkkäistä, kuten valkohäntä- ja metsäkauriista – samalla lailla kuin hirvi on välttämätön hirvikärpäselle. Meillä lähtötilanne on sikäli Ruotsia huonompi, että Etelä-Suomessa esiintyy runsaasti molempia edellä mainittuja puutiaistauteihin kytkettyjä kaurislajeja, ja niiden kanta on reippaassa kasvussa. Meillä Suomessa eletään punkkitautien levinneisyysalueen reunalla, ts. nämä taudit ovat vasta leviämässä manner-Suomeen, ja epidemia olisi nopein toimin vielä pysäytettävissä. Ahvenanmaa on poikkeus tästä pääsäännöstä: puutiaisaivokuume on siellä jo vanhastaan tuttu Kumlingen tautina, jonka ensimmäiset kuvaukset ovat 1800-luvun lopulta. Dudecimin katsaus vuodelta 1992 (Viljanen ja Lehtinen) osoittaa, että Pohjoismaissa pääasiat punkkitaudeista tiedettiin erittäin tarkkaan jo 1980-luvulla. On hätkähdyttävää havaita, että vasta viime vuosina tämä tietous on levinnyt laajemman yleisön tietoon. Punkkitautiepidemia olisi todennäköisesti ollut Suomessa pääosin estettävissä, jos tätä tietoa olisi sovellettu.
<br />
<br />
Punkilla on neljä kehitysvaihetta: muna, toukka, nymfi ja aikuinen. Keväällä uudet munista kuoriutuneet punkkitoukat tarvitsevat muodonmuutokseensa eli siirtyäkseen seuraavaan kehitysvaiheeseen veriaterian jostain lämminverisestä eläimestä, yleesä nisäkkäästä tai linnusta (kts. kuva elinkierrosta). Punkkien munavaihe on pääsääntöisesti puhdas, joten vasta toukkavaiheen punkit saavat veriaterian mukana taudit elimistöönsä, ja ne säilyvät punkissa sen myöhemmissä elämänvaiheissa ja muodonmuutoksissa. Tautien siirtyminen on mahdollista myös isäntäeläimen kudosten kautta punkkien aterioidessa lähellä toisiaan samassa eläimessä; tätä (ns. co-feeding transmission) pidetään tärkeänä TBEV:n elinkierrossa. Vaikka borrelioosin tai TBE:n prevalenssi eli esiintyvyys punkkipopulaatiossa olisi pieni, voi niitä silti olla lukumääräisesti paljon isossa punkkipopulaatiossa. Ihmisen sairastumisriskin kannalta olennaisin luku on juuri tauteja kantavien punkkien tiheys maastossa.
<br />
<br />
Punkkivälitteisten tautien epidemian synnylle on siis kaksi välttämätöntä ehtoa:
<br />
1) alueella on oltava punkkien määrää lisääviä isoja tai keskikokoisia nisäkkäitä (yleensä hirvi- tai jäniseläimiä), ja
<br />
2) alueella on oltava taudinaiheuttajia kantavia piennisäkkäitä tai lintuja, ns. reservuaareja eli varastoja, joista punkkien toukat ja nymfit saavat ne elimistöönsä.
<br />
<br />
Borreliabakteerien reservuaareista luonnossamme yleisimmät ovat lukumäärältään yleisimmät nisäkkäämme myyrät ja maassa elävät linnut kuten mustarastaat. Nämä eläinlajit ovat melko lyhytikäisiä, mutta taudit siirtyvät punkeista reservuaarien uusiin sukupolviin tehokkaasti, muuten taudit häviäisivät luonnosta. Tautien on siirryttävä myös takaisin uusiin punkkisukupolviin. Tämä edestakainen kierto on herkempi häiriöille viruksilla kuin bakteereilla, ja siksi virusta esiintyy meillä vain laikuttaisesti. Borreliat ja aivokuumevirukset säilyvät luonnossa talvehtivissa punkeissa, jotka tartuttavat keväällä jälleen uudet reservuaarieläimet. Tietyn alueen punkeissa esiintyvät taudit määräytyvät juuri sillä paikalla esiintyvien reservuaarieläinten mukaan, mutta myyrien rooli on keskeinen, koska ne infektoivat todennäköisesti vähintään 90 prosenttia uusista punkeista, ja linnut ja muut eläimet vain alle 10 prosenttia.</span><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial;">Tämänhetkisen tiedon mukaan kolme meillä yleisintä ihmisiä sairastuttavaa borreliabakteeria ovat niveloireita aiheuttava Borrelia burgdorferi s.s. (kantajina pienjyrsijät ja linnut), neuroborrelioosia aiheuttava Borrelia garinii (kantajina linnut), ja iho-oireita aiheuttava Borrelia afzelii (kantajina pienjyrsijät). Tästä pääsäännöstä on poikkeuksia: tiedetään, että neuroborrelioosin yhteydessä ihmisen elimistössä voi esiintyä B. gariniin sijasta myös B. afzelii, B. burgdorferi tai B. valaisiana. Samassa punkkiyksilössä on usein enemmän kuin yksi borrelian alalaji. Eri borreliat ovat kuitenkin jossain määrin erikoistuneet eri isäntäeläimiin: jos bakteeria kantava punkki imee verta bakteerin kannalta 'väärästä' eli sille sopimattomasta isäntäeläimestä, saadun veren koostumus voi häiritä taudinaiheuttajan lisääntymistä punkissa.
<br />
<br />
Yhdessä kauriissa tai jäniksessä voi olla kerrallaan useita satoja punkkeja, eli yksi yksilö voi luovuttaa verta tuhansille eri kehitysvaiheiden yksilöille kesän aikana. Kukin aikuinen punkkinaaras voi munia samoin kaksi tuhatta munaa. Mitä suurempi isäntäeläin, sitä enemmän ja sitä elinkelpoisempia munia syntyy. Viime vuosina hirvikanta on Etelä-Suomessa 2000-luvun alun huipusta hieman laskenut, mutta laskun on korvannut metsäkauriin ja erityisesti valkohäntäkauriin kannan nousu. Niitä on jo yhtä paljon kuin hirviä ja pakkautuneena paljon pienemmälle aluelle Lounais-Suomeen. Pahimmilla alueilla valkohäntäkauriita voi olla jopa yli sata yksilöä per tuhat hehtaaria maata, kun korkeimmat hirven jäävät kannat ovat vain noin kymmenesosa tästä. 1960-luvulta alkaen hirvieläinten yhteenlaskettu talvikanta on vähintään viisinkertaistunut, 50 tuhannesta 250 tuhanteen yksilöön. Metsästys on meillä vähentänyt petoeläimiä ja suosinut metsästettäviä kasvinsyöjälajeja. Ainakin koko Etelä-Suomessa, mutta erityisesti Ahvenanmaalla, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa, on siis aina riittävästi hirvieläimiä punkkinaaraiden "lisääntymisalustoiksi".
<br />
<br />
Välillä esitetään ajatus, että hirvieläimillä voisi olla borrelioosiepidemiaan myönteinen vaikutus. Aluksi punkkimäärä nousee nopeasti kannan nousun mukana, mutta korkeilla hirvieläinmäärillä enää vähän. Korkea hirvikanta voikin hieman vähentää borrelioiden esiintymistä toukka- ja nymfivaiheen punkeissa, kun ne imevät verta kauriista myyrien tai rastaiden sijasta, koska hirvieläimet eivät siirrä borrelioita niistä verta imeviin punkkeihin, vaan voivat jopa jossain määrin puhdistaa niitä taudeista. Tämä laimentuminen (dilution) johtuu siitä että kauriin tai muiden märehtijöiden, kuten nautojen tai lampaiden, veressä Borrelia-bakteeri ei voi kunnolla lisääntyä. Siksi esimerkiksi kaupungeissa ja perinneympäristöissä maisemaa hoitavien nautojen ja lampaiden laitumilla punkkeja voi olla runsaasti, mutta borrelioita vähemmän. Hirvieläinten rooli punkkien lisääntymisalustoina on selvästi tärkeämpi kuin niiden rooli mahdollisena punkkien puhdistajina: vain pieni osa punkkien toukista ja nymfeistä ruokailee hirvieläimissä, jotka ovat aikuisten punkkien suosikkikohde. Aiheesta on julkaistu 15.5.2020 juttu Länsiväylä-lehdessä, haastateltavana emeritusprofessori Heikki Henttonen (linkki lähdeluettelossa). Paitsi hirvieläinten, myös jäniseläinten määrä ja biomassa on sen verran suuri, että niillä on varmasti vaikutusta punkkien määrään. Jänis ja rusakko ovat kaiken lisäksi "kaksineuvoisia": ne voivat toimia sekä borrelioosin reservuaareina että punkkien määrän lisääjinä (kanit pääsääntöisesti vain määrän lisääjinä).
<br />
<br />
Tärkeimmistä tautien reservuaareista pienjyrsijöistä metsähiiriä esiintyy vain eteläisessä Suomessa, joten meillä punkkien kanssa jatkuvassa kontaktissa olevista nisäkäsreservuaareista merkittävin ryhmä ovat koko maassa yleiset myyrät, joista yleisimmät ovat metsä- ja peltomyyrät. Niillä alueilla Suomessa joissa avohakkuualueita on paljon, niiden määrällä ja borrelioositartunnoilla voisi olla yhteys myyrien määrän kautta, mutta ei maatalousvaltaisella etelärannikolla. Myyriä lisäävien heinittyneiden avohakkuualojen määrä on ollut viime vuosikymmeninä koko lailla vakio (vain suhdannevaihteluita, ei trendiä), joten niiden ravintoresurssi ei liene kasvussa. Lähes jokaiselta metsähehtaarilta löytyy vähintään muutamia myyriä, huippuvuosina parhaimmillaan satoja. Tärkeistä borreliareservuaareista mustarastaiden määrä on meillä lintuinventointien mukaan viime vuosina selvästi noussut. Maassa elävistä tai pesivistä linnuista biomassaltaan merkittäviä ryhmiä ovat metsäkanalinnut (metso, teeri) ja sorsalinnut (sinisorsa ja haahka), mutta niiden osuutta epidemioissa ei vielä tunneta. Lisäksi pitää muistaa, että pienetkin isäntäeläimet kuten myyrät ja linnut vaikuttavat tautien määrän lisäksi punkkien määrään auttamalla pieniä punkkeja kehittymään seuraavaan kehitysvaiheeseen, erityisesti niinä vuosina kun myyriä on paljon. Tauteja kantavien nymfivaiheen punkkien määrä lieneekin suurimmillaan juurikin myyrähuipun jälkeisenä keväänä.
<br />
<br />
Tuoreen tutkimuksen (Cuellar ym. 2019) mukaan borrelioosi saattoi olla yleinen Suomessa 50 vuotta sitten. Vasta-aineita oli jopa viidenneksellä väestöstä. Selityksenä tähän lienee maatalousvaltainen yhteiskunta jossa oltiin kotieläinten kanssa läheisissä tekemisissä.
<br />
<br />
Myyriä saalistavien nisäkäspetojen kokonaismäärä ei liene muuttunut viime vuosina kovin oleellisesti, mutta petoyhteisön rakenne on muuttunut: ketun määrä on merkittävästi vähentynyt ja sen tilalle ovat tulleet vieraslajit minkki ja supikoira. Meillä lumijälki-inventoinnit kertovat, että ketun kanta on pienentynyt noin puoleen koko Suomessa viimeisen 25 vuoden aikana - sen sijaan näädän populaatio on suunnilleen ennallaan. Varsinais-Suomessa ketun määrää mittaava jälki-indeksi on pudonnut 20 vuodessa neljäsosaan (20 > 5). Petoyhteisön rakenteen vaikutuksesta punkkivälitteisten tautien riskeihin on saatu vastikään uutta tietoa: Hollannissa tehdyssä Tim Hofmeesterin tutkimuksessa ketut ja näädät vähensivät, paitsi punkkien määrää hiirissä ja myyrissä, yllättäen myös infektoituneiden punkkien määrää maastossa: niistä jäi jäljelle vain viidesosa alkuperäisestä määrästä. Vaikutusmekanismin arveltiin perustuvan siihen, että jyrsijät vähensivät liikkumistaan petouhkan vuoksi, jolloin punkkien ja jyrsijöiden kontaktit vähenivät ja punkit saivat vähemmän tautitartuntoja. Petouhkan tiedetään myös heikentävän myyrien lisääntymistä. Petoeläimissä esiintyy myös usein punkkeja, mutta ne - samoin kuin koiratkaan - eivät ole kovin hyviä reservuaareja eivätkä lisääntymisalustoja punkeille. Edellä mainituista syistä pedoista on enemmän hyötyä kuin haittaa punkkien torjunnassa. Äskettäin sveitsiläisessä tutkimuksessa huomattiin myös muurahaisten olevan hyödyllisiä punkkien vähentäjiä.</span></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial;">Tuoreessa tutkimuksessa (Wikström ja Kjellander 2022) analysoitiin hyödyllisellä tavalla nisäkkäiden ravintoketjun jäsenten mahdollista suhteellista vaikutusta punkkitauteihin. Kirjoittajat päätyivät siihen, että ainakin läntisellä Uudellamaalla supikoirien ja jäniseläinten kannoilla olisi merkittävä tauteja lisäävä vaikutus. Julkaisussa esitetään malli, jonka avulla voidaan systemaattisesti analysoida erilaisia ravintoketjuja ja ekosysteemejä; samat päätelmät kun eivät sovellu joka alueelle Suomessa. Joka tapauksessa on hyvä korostaa sitä, että ravintoketju on punkkivälitteisten tautien kannalta ratkaiseva ja siihen voidaan vaikuttaa, eli ihmisten käyttäytymisen muuttaminen ei ole ainut mahdollisuus punkkivälitteisten tautien torjunnassa.<br />
<br />
Punkkitautien ekologinen torjuntaohjelma
<br />
<br />
Ilmastonmuutos ja punkkien isäntäeläinten kantojen muutokset lisäävät punkkivälitteisten tautien esiintymistä Suomen luonnossa. Leviämisessä on keskeinen rooli toisaalta punkkien määrää lisäävillä kasvinsyöjänisäkkäillä ja toisaalta eläimillä, jotka siirtävät taudinaiheuttajat punkkien sukupolvesta toiseen. Näistä tärkein lajiryhmä ovat myyrät, mutta linnuilla kuten rastailla on myös osuutensa, joka on vielä jossain määrin tuntematon. Petoeläimistä hyödyllisimmät ovat keskikokoiset pedot kettu ja näätä, koska ne pystyvät rajoittamaan myyrien liikkumista ja lisääntymistä. Ravintoketjujen ennallistaminen kasvinsyöjien kantoja alentamalla ja petoeläimiä suosimalla vähentäisi siis todennäköisesti punkkivälitteisten tautien esiintymistä ihmisillä. Kaikkein haitallisimpia punkkien isäntäeläimet ovat paikoissa, joissa ihmiset oleskelevat paljon ja joista niitä ei voida helposti poistaa, eli kauriit, rusakot, rastaat, hiiret, myyrät ja rotat taajamien puutarhoissa ja metsäisissä puistoissa.</span></div><div>
<span style="font-family: arial;"><br />
Punkkitautien hillinnässä auttavia toimenpiteitä:<br />
<br />
- Aidataan pihoja ja puistoja kauriiden ja jäniseläinten poissa pitämiseksi.
<br />
- Tehostetaan hirvieläinten metsästystä, erityisesti metsäkauriin ja valkohäntäpeuran osalta.<br />
- Vähennetään riistaeläinten talviruokintaa, rajaten sen lähinnä metsästyksen avuksi syksyisin.
<br />
- Pidetään villisian kanta pienenä.</span></div><div><span style="font-family: arial;">- Ei anneta hirvieläinten kuten metsäkauriin, valkohäntäpeuran, saksanhirven ja kuusipeuran runsastua Keski- ja Pohjois-Suomessa.<br />
- Vähennetään ilveksen, ketun ja näädän metsästystä.
<br />
<br />
Anneli Jalkanen, maat.-metsät. tri, metsänhoitotiede, Espoo
<br />
<br />
Lisää aiheesta
<br />
<br />
Punkkien elinkierrosta: hs.fi/tiede 30.5.2017: Hirvieläimet levittävät punkkeja, mutta punkkitaudit ovat peräisin pikkueläimistä
<br />
<br />
https://en.wikipedia.org/wiki/Lyme_disease_microbiology
<br />
<br />
www.borrelioosi.net, www.eucalb.com
<br />
<br />
http://ecdc.europa.eu/en/healthtopics/vectors/vector-maps/Pages/VBORNET-maps-tick-species.aspx
<br />
<br />
http://www.eurosurveillance.org/images/dynamic/EE/V16N27/art19906.pdf
<br />
<br />
Diza E, Papa A, Vezyri E, et al. 2004. Borrelia valaisiana in Cerebrospinal Fluid. Emerging Infectious Diseases 10(9):1692-1693.
<br />
<br />
Cuellar ym. 2019. https://www.clinicalmicrobiologyandinfection.com/article/S1198-743X(19)30530-0/fulltext
<br />
<br />
Margaretha Gustafsson, parasitolog och docent i cellbiologi vid Institutionen för biovetenskaper, Åbo Akademi: https://www.hbl.fi/artikel/koncentrera-jakten-pa-hjortdjur/
<br />
<br />
Thomas G.T. Jaenson, prof. in medical entomology, Uppsala University: https://www.hbl.fi/artikel/vitsvanshjort-och-radjur-producerar-mangder-av-sjukdomsoverforande-fastingar/
<br />
<br />
http://www.ja.se/artikel/51425/fel-information-om-att-radjur-minskar-borrelia.html
<br />
<br />
Heikki Henttonen, metsäeläintieteen professori, Luonnonvarakeskus:
<br />
-Metsästäjä-lehti 2/2017 s. 52-53. Verkossa http://www.lehtiluukku.fi/lehti/metsastaja/_read/02-2017/142274.html
<br />
-Punkit halajavat hirvieläimiä. Jahti-lehti 2/2017 s. 34-35. Verkossa: http://digijahti.fi.
<br />
<br />
Suomessa asuu yhteensä 20000 kiloa västäräkkejä - Mitkä lintulajit ovat raskaassa sarjassa? https://yle.fi/uutiset/3-9839050
<br />
<br />
Tim Hofmeester. 2016. The wild life of tick-borne pathogens. Väitöskirja, Wageningenin yliopisto. Ladattavissa Google Scholarista.
<br />
<br />
http://www.natursidan.se/nyheter/ju-fler-ravar-och-mardar-desto-farre-sjukdomsbarande-fastingar/
<br />
<br />
Liha-allergia: https://en.wikipedia.org/wiki/Alpha-gal_allergy
<br />
<br />
Länsiväylä 15.5.2020. Asiantuntija: Hirvieläinten kannan kasvu lisää punkkien määrää – "Rakastavat kauriita ja peuroja" https://www.lansivayla.fi/paikalliset/1502041<br />
</span><div>
<span style="font-family: arial;"><span face="system-ui, -apple-system, BlinkMacSystemFont, .SFNSText-Regular, sans-serif" style="color: #385898;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(56, 88, 152);"><br /></span></span>Viljanen Matti & Lehtinen Pekka. 1992. Lymen borrelioosi. 108(9):846 https://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/9/duo20158
<br />
<br />
Sormunen, J.J. 2018. Questing ticks, hidden causes. Tracking changes in Ixodes ricinus populations and associated pathogens in southwestern Finland. TURUN YLIOPISTON JULKAISUJA – ANNALES UNIVERSITATIS TURKUENSIS SARJA - SER. AII OSA - TOM. 349 TURKU 2018.</span></div><div><span style="font-family: Arial;"><br /></span></div><div><span style="font-family: arial;">Sormunen</span><span style="font-family: Arial;"> J, Kulha N, Klemola T, Mäkelä S, Vesilahti E-M, Vesterinen E. 2020. Enhanced threat of tick-borne infections within cities? Assessing public health risks due to ticks in urban green spaces in Helsinki, Finland. Zoonoses and Public Health 67 (7): 823</span><span style="background-color: white; font-family: Arial;"> - </span><span style="font-family: Arial;">839.</span></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><p style="background-color: white; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font-style: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: arial;">Sormunen, J, Mäkelä S., Klemola T., Alale T., Vesterinen E. 2023a. Voles, shrews and red squirrels as sources of tick blood meals and tick-borne pathogens on an island in southwestern Finland. Ticks and Tick-borne Diseases 14 (3): 102134.</span></p><p style="font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font-style: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></p><p style="font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font-style: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: arial;">Sormunen, J., Sääksjärvi, I., Vesterinen, E., Klemola, T. 2023b. Crowdsourced tick observation data from across 60 years reveals major increases and northwards shifts in tick contact areas in Finland. Scientific Reports 13 (1): 21274<span style="background-color: white;">.</span></span></p><p style="font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font-style: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 14px;"><span style="font-family: arial;"><br /></span></p><p style="background-color: white; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font-style: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: arial;">Uusitalo Ruut, Siljander Mika, Lindén Andreas, Sormunen Jani J, Aalto Juha, Hendrickx Guy, Kallio Eva, Vajda Andrea, Gregow Hilppa, Henttonen Heikki, Marsboom Cedric, Korhonen Essi M, Sironen Tarja, Pellikka Petri, Vapalahti Olli. 2022. Predicting habitat suitability for Ixodes ricinus and Ixodes persulcatus ticks in Finland (2022)</span></p>
<p style="background-color: white; font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font-style: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: arial;">Parasites and Vectors 15(1): 310.</span></p><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><span style="font-family: arial;">
Zingg, S. Dolle, P. Voordouw, M.J. Kern, M. The negative effect of wood ant presence on tick abundance. Parasites & Vectors (2018) 11:164 </span></div><div><span style="font-family: arial;"><br /></span></div><div><p style="font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font-style: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal; margin: 0px 0px 12px;"><span style="font-family: arial;">Wikström, M. & Kjellander, P. 2022. Harar och mårdhundar ökar risken för borrelios. S. 61- 92 teoksessa: Gunnel Englund (toim.). 2022.<span style="font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font-style: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal;"> </span>Välmående av vilt. Yrkeshögskolan Novia, Vasa, Finland.<span style="font-feature-settings: normal; font-kerning: auto; font-optical-sizing: auto; font-size-adjust: none; font-stretch: normal; font-style: normal; font-variant-alternates: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-ligatures: normal; font-variant-numeric: normal; font-variant-position: normal; font-variation-settings: normal; line-height: normal;"> </span>Novia Publikation och produktion, serie R: Rapporter 1/2022.</span></p>
<span style="font-family: arial;"><br />
Päivitetty: 11.01.2024.<br /></span>
<br /></div>
</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6949032194190695888.post-38458869871870316092017-02-12T12:19:00.010+02:002020-11-28T14:22:30.717+02:00Hirvieläinpolitiikkaa pitäisi uudistaa
<br />
<br />Päivitys 28.11.2020.<div><br /></div><div>Kirjoitin kirjeen Keski-Suomen Riistaneuvostolle alun perin helmikuussa 2013 (7 v sitten). Sittemmin kirjoitin kirjeen myös Valtakunnalliselle Riistaneuvostolle. Viime vuosina hirvieläinpolitiikka on saanut hyviä uusia työkaluja: on otettu käyttöön valtakunnallinen hirvikannan hoitosuunnitelma, hirvitalousalueet, sekä saaliiden ja kannan määrän ja rakenteen seurantaan sopivat tietojärjestelmät. Valkohäntäpeuran kannan arviointia on myös kehitetty ja sillekin lienee tulossa alueelliset hoitotavoitteet. Alueelliset riistaneuvostot määrittelevät nykyisin alueelliset hirvikannan tavoitteet yhdessä paikallisten sidosryhmien kanssa. Korkean hirvikannan aiheuttamat suorat metsätaimikoihin kohdistuneet laatu- ja kasvutappiot ovat olleet kuitenkin valtakunnan metsien inventointien mukaan kasvussa, ja ei-toivotuista ulkoisvaikutuksista muualla yhteiskunnassa on tullut uutta tietoa, joten kirjoituksen päivitys lienee jälleen paikallaan. Kirjoitukseni koskee kaikkia meillä esiintyviä hirvieläimiä eli hirvi, metsäkauris, valkohäntäkauris, kuusipeura ja saksanhirvi, pois lukien poro ja harvinainen ja uhanalainen metsäpeura.
<br />
<br />
Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti hirvieläinkannan sopivasta tasosta, erityisesti sosiaalisessa mediassa (mm. Metsälehti). Monet metsästäjät pyrkivät ymmärrettävästi sellaiseen kannan tasoon, jossa vuotuinen vasatuotto olisi mahdollisimman korkea ja vasat elinvoimaisia. Naaraiden liian suurta suhteellista osuutta hirvi- ja valkohäntäkauriskannasta pyritään korjaamaan, mikä on hyvä kehityssuunta. Tasapainoinen sukupuolijakauma edistää lehmien tiinehtymistä ensimmäisessä kiimassa, jolloin kaksosvasoja tulee enemmän ja vasat ehtivät kasvaa pitemmän kesän ajan, eli vasojen teuraspainot ovat suuremmat. Suomen Riistakeskuksen Mikael Wikström on tehnyt aiheeseen hyvän katsaukseen otsikolla "Hirven biologia" riista.fi-portaaliin (Metsästyksenjohtajan perustaidot -opetuspaketti).</div><div><br /></div><div>Tavoitellut hirvieläinkannan tasot ovat kuitenkin kokonaistilanne ja ulkoisvaikutukset huomioiden joillakin riistakeskusalueilla edelleen liian korkeat, ja kauriiden kantaa pyritään kasvattamaan talviruokinnalla, niin että ne leviäisivät etelästä mualle Suomeen. Erityisesti lounaisessa Suomessa tilanne on huolestuttava: siellä metsäkauriin ja valkohäntäkauriin kannat ovat nousseet ripeästi. 1960-luvulta alkaen hirvieläinten yhteenlaskettu talvikanta on vähintään viisinkertaistunut, karkeasti arvioiden 50 tuhannesta 250 tuhanteen yksilöön. Kesäkanta on tietenkin vielä olennaisesti tätä suurempi.<br />
<br />
Metsänomistajille aiheutuu hirvieläimistä suoria kuluja, eli hukkaan menneet metsänuudistamiskulut, joista lupamaksuvaroista korvataan vain vakavimmat tapaukset. Epäsuoria menetyksiä ovat tulevan tukkipuun laadun heikkeneminen ja kuusen suosiminen silloinkin, kun muuten haluttaisiin uudistaa männylle tai lehtipuulle. Hirvien talvilaitumet, joilla pahimmat taimivahingot syntyvät, ovat 1-5 metrin pituisia männyn taimikoita. Niiden väheneminen on selkeä argumentti sen puolesta, että hirvikantaa pitäisi leikata: kanta pitäisi sopeuttaa vähentyneisiin ruokavaroihin ja eri hirvitalousalueiden maankäyttöluokkien jakaumaan (jako metsä/pelto/suo).</div><div><br /></div><div>Puulajiongelma kärjistyy eteläisen Suomen juurikääpäkohteilla, joilla puulaji pitäisi vaihtaa havupuusta joksikin aikaa lehtipuuksi kasvupaikan puhdistamiseksi sienitaudista. Tutkimusten mukaan kuusen tyvilahoa ja männyn tyvitervasta esiintyy koko ajan pohjoisempana ja levinneisyysalue kattaa jo koko keskisen Suomen. Monipuolisempaa puulajivalikoimaa ja lehtipuiden kasvattamista puoltavat lisäksi monimuotoisuuden lisäämistavoite ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tarve, koska kuusen on ennustettu kärsivän tulevaisuudessa kuivuudesta. Jos alueella on hirven lisäksi vahva metsäkauris- ja valkohäntäkauriskanta, tulevat metsäpuiden taimien lisäksi kaikki muutkin metsäkasvit syödyiksi. Esimerkiksi mustikan varvusto on tärkeä elinympäristö metsäkanalintujen (teeren ja metson) poikasvaiheessa. Paikalliset vaikutukset ovat suuria esimerkiksi Turun Ruissalossa ja muilla saarilla, kts. esim. YLEn uutinen Raaseporin Skärlandetista (https://yle.fi/uutiset/3-11349305 otsikolla "<span style="caret-color: rgb(17, 15, 36); color: #110f24; font-family: inherit;">Yli sata luonnonkasvia hävinnyt alueelta – Tammisaaressa kesäasukkaat ovat tyystin kyllästyneet peuroihin").</span><br />
<br />
Biotalouden suurilta tavoitteilta putoaa pohja, ellei metsissä kyetä tuottamaan riittävästi monipuolista ja laadukasta puuraaka-ainetta. 1970-luvulla perustetut männyntaimikot ovat kasvaneet kokoon, jossa tehdään toista harvennusta. Sahoille alkaa tulla hirvituhon aikaansaamaa huonoa tyvitukkia. Näin käy siitä huolimatta, että 1970-luvulla laidunnuspaine oli vain 1/4 nykyisestä, eli tukkien laatuongelma tulee pahenemaan. Epäsuoria kuluja eli ulkoisvaikutuksia aiheutuu myös liikennevahingoista. Esimerkiksi valkohäntäpeuraonnettomuuden keskimääräinen vahingonkorvaus lienee 3000 euroa per liikennevahinko, ja vuositasolla hirvieläinonnettomuuksien kokonaiskustannus autoilijoiden liikennevakuutukseen lienee 30 miljoonan euron luokkaa. Lisäksi tiehallinnolle tulee kuluja pääteiden aitaamisesta riista-aidoilla kolarien ehkäisemiseksi. Ainakin koko Etelä-Suomessa, mutta erityisesti rannikkoalueella, on aina riittävästi hirvieläimiä punkkinaaraiden lisääntymisalustoiksi, mikä näkyy kasvavissa borrelioosi- ja TBEV-tilastoissa. Metsien virkistyskäyttöä haittaavat lisäksi hirvikärpäset loppukesällä ja syksyllä.
<br />
<br />
Jos huomioidaan kaikki metsien käyttäjäryhmät ja käyttömuodot sekä kaikki edellä luetellut ulkoisvaikutukset, kestävä eri hirvieläinten yhteenlasketun kannan taso olisi selvästi nykyistä alhaisempi. Lainsäädännössä todetaan, että hirvieläinkanta on pidettävä sellaisella tasolla, että metsävahingot pysyvät kohtuullisella tasolla, mutta muista eli riistatalouden ulkoisvaikutuksista tai niiden korvaamisesta ei puhuta. Hirvikannan hoitosuunnitelmassa vuodelta 2014 mainitaan taso 4 eläintä per 1000 hehtaari maata sellaisena tasona, jonka alla vahingot pysyvät siedettävinä. Pohjoisessa osassa maata pitää huomioida luonnon alempi tuottavuus ja porojen laidunnus, ja Pohjois-Suomessa hirvikanta onkin riistahavainnot.fi-tilastojen mukaan pysynyt riittävän alhaisena. Luken julkaisemista hirvikannan kehitystä ja metsästyksen etenemistä eri vuosina kuvaavista käyristä näkyy (www.riistahavainnot.fi), että sidosryhmien kuulemisissa esittämiä hirvikannan tavoitetasoja ei vielä kaikilla etelän hirvitalousalueilla noudateta. <br />
<br />
Toimenpide-ehdotuksia
<br />
<br />Tutkimuksen ja riistakonsernin alueellisten toimijoiden pitäisi pikaisesti pyrkiä määrittelemään sopiva <i>yhteinen</i> tavoitetaso kaikkien hirvieläinten yhteiselle kannalle, niin ettei luonnon ja ihmisen sietokyky ylittyisi. Sidosryhmien näkemys sopivista hirvieläinkannoista pitäisi olla alueellista riistaneuvostoa (ARN) velvoittava.</div><div><br /></div><div>Jotta eri hirvitalousalueiden ja eri hirvieläinlajien laidunnuspainetta voidaan verrata, ne pitää saada yhteismitalliseksi. Tätä varten olisi laskettava ja raportoitava tavoiteltava ja arvioitu eri hirvieläinten kanta kokonaismaa-alan ohella myös metsäpinta-alaa kohti. Lisäksi pitää raportoida myös hirvitalousalueen kaikkien hirvieläinten yhteinen kanta per metsämaan hehtaari.<br />
<br />
Lainsäädäntöä olisi tarpeen päivittää määrittelemällä kestävä riistatalous kestävän käytön käsitteen kautta, eli taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset huomioivaksi. Nyt lainsäädännön päähuomio keskittyy siihen, että riistakanta säilyy elinvoimaisena eikä vaarannu. </div><div><br /></div><div>Valkohäntäkauriin pyynnin osalta voitaisiin harkita vapauttamista kaatoluvan pinta-alavaatimuksesta ja jopa lajin statuksen muuttamista riistalajista haitalliseksi vieraslajiksi. Moni maanomistaja ehkä haluaisi vieraslajin kokonaan pois mailtaan.</div><div><br /></div><div>Kaikki tekniset apuvälineet pitäisi sallia hirvieläinten metsästyksessä, koska se on käynyt lumettomien talvien vuoksi entistä hankalammaksi. Eettinen heti tappava riistalaukaus on helpompi suorittaa seisovaan maaliin ruokinnalta väijymällä, ja saatavan lihan laatu on parempi, kun eläimiä ei ajeta.<br />
<br />Sopiva hirvieläinten määrä on saavutettu silloin, kun puulajin voi valita, ja taimikon voi perustaa ja hoitaa metsänhoidollisin perustein, metsävahinkoilmoituksia ei enää tule, liikennevahingot ovat vähentyneet ja borrelioositilastot osoittavat myös alenevaa suuntaa. Hirvikärpäset häviävät kaupan päälle. </div><div><br /></div><div><br /></div><div><br />
<br /><br />
<br /></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6949032194190695888.post-4677837174305055472009-03-23T13:30:00.002+02:002009-03-23T13:33:02.105+02:00Mitä hyötyä metsänhoitoyhdistyksestä?Metsänhoitoyhdistysten automaattisen jäsenyyden ja metsänhoitomaksun poistamisesta on puhuttu viime aikoina paljon – viimeksi Smolanderin ja Kettusen raikkaassa kirjoituksessa (Metsälehti nro 2). Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomen valtuuston järjestäytymiskokouksessa tätäkin kysymystä sivuttiin, ja mielenkiinnolla kuulosteltiin, että mitä vastinetta sille maksulle oikein saa, ja miten vastine ehkä vaihtelee metsänomistajasta riippuen?<br /><br />On selvää, että jos palveluja ei käytä lainkaan, ei vastinetta saa. Näkisin, että jos palvelut on hinnoiteltu ja organisoitu oikein, on työnjohtokorvaus ainut erä, jonka metsänomistaja voi säästää, jollei käytä mhy:n palveluja. Yhdistyksen ostojen ja teettämien töiden volyymit ovat niin suuret, että on vaikeaa nähdä, miten metsäyritysten metsänhoitotarjoukset voisivat olla oleellisesti halvempia. Näin ollen metsänomistajan on itse kyettävä tekemään työnjohto. Metsänomistajakunnan kaupungistuessa tähän kykenevien määrä lienee pikemminkin laskussa kuin nousussa.<br /><br />Metsänhoitomaksulla kustannetaan mm. yhdistyksen rekisterit, joissa ylläpidetään tietoa metsänomistajista. Lisäksi sillä kustannetaan nk. yhteiseksi hyväksi tulevat asiat, kuten alueellinen edunvalvonta, palvelujen kehittäminen, henkilökunnan ammattitaidon ylläpito, sekä metsänomistajien koulutus- ja virkistystilaisuudet. Palvelumaksuilla kustannetaan palvelut. Mh-maksulla ei saisi ainakaan kovin paljoa subventoida palveluja, koska siinä metsänomistajat asetetaan eriarvoiseen asemaan sen mukaan, käyttääkö palveluja vai ei. Metsänhoitoyhdistyksen eräs vahvuus on mielestäni se, että se on aidosti oman alueen metsänomistajien ammatillinen yhteenliittymä, joka jakaa tietoa ja järjestää erilaisia tapahtumia joissa jäsenet voivat tavata toisiaan. <br /><br />Metsänhoitoyhdistys voi vastata muiden metsäpalvelujen tuottajien kilpailuun parantamalla tarjottujen palvelujen laatua suhteessa hintaan. Metsänomistajat käyttävät omassa yhdistyksessään päätäntävaltaa valtuutettujen kautta. Valtuutetut vahvistavat metsänhoitomaksun, eli metsänomistajat päättävät itse perittävän maksun suuruuden. Nyt olisi ihan mahdollista linjata mhy:n pitkän aikavälin tavoitteeksi mhy-maksun vähittäinen aleneminen, jolloin metsänomistajat tuntevat saavansa sille vastinetta. Käsittääkseni Keski-Suomessa näin on jo tehty.<br /><br />Anneli Jalkanen<br />Etämetsänomistaja, Espoo<br />Mhy Keski-Suomen valtuuston jäsen<br /><br />Julkaistu Metsälehdessä helmikuussa 2009.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6949032194190695888.post-70875391368562567532007-11-14T10:55:00.000+02:002017-08-11T09:57:29.114+03:00Kustannustehokkuutta liito-oravan suojeluunLiito-oravalla ei mene Suomessa hyvin, ja näin ollen se on joutunut EU:n tiukasti suojeltujen lajien listoille. Harri Hölttä Suomen Luonnonsuojeluliitosta kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa 13.3.2006 liito-oravakannan kehityksestä seuraavasti. "Millään tutkimusalueella ei ole havaittu kannan kehityksen tasaantuneen, saati sitten lähteneen nousuun. Tähän taantumiseen perustuu myös lajin luokittelu uhanalaiseksi. Kanta pienenee mitä todennäköisimmin vielä tulevaisuudessa. Liito-oravan taantumisen syynä on ennen kaikkea metsien hakkuut. Tähän ongelmaan ei ole kehitetty ratkaisua, sillä hakkuumääriä aiotaan entisestään lisätä. Lisäksi liito-oravalle hakkuiden yhteydessä rajattavat metsätupsut ovat niin pieniä, ettei laji niissä säily eivätkä maanomistajatkaan saa niistä korvauksia. Tämä ongelma voitaisiin ratkaista lisärahoituksen mahdollistamilla laajemmilla suojelurajauksilla, jolloin näillä alueilla olisi merkitystä myös muun metsäluonnon suojelulle."<br /><br />Liito-oravan tämänhetkinen suojelustatus on ongelma, koska se vaikeuttaa kaikenlaista rakennus- ja hakkuutoimintaa. Jos kannan taantuminen saataisiin pysäytettyä, voitaisiin suojelustatus muuttaa lievemmäksi ja maanomistajien ei enää tarvitsisi pelätä rajuja käyttörajoituksia. Visiona olisi liito-oravan kannan nostaminen niin vahvaksi, ettei EU:lla enää ole perusteita pitää sitä suojeltujen lajien listalla. Riittääkö kannan vahvistuminen pelkästään Suomen alueella sitten tähän tulokseen, on toinen juttu.<br /><br />Metsänomistajat ovat kehityksen kääntämisessä avainasemassa. "Liituri" tulisi ottaa koko metsäkansan lemmikiksi samalla tavoin kuin Yrjö Kokon laulujoutsen. <br /><br />Mitä tehdä? Liito-oravakantaa vähentää jokin kolmesta seikasta, tai kaikki nämä yhdessä: ravinnon puute, suoja- ja pesäpaikkojen puute, isojen pöllöjen tai haukkojen saalistuspaine.<br /><br />Saalistuspaineeseen on vaikeaa vaikuttaa muuten kuin välttämällä pöllön pönttöjen asentamista aiotuilla liito-oravareviireillä. Suoja- ja pesäpaikkoja sen sijaan olisi melko helppo luoda pöntöttämällä sopivia elinpiirejä eli varttuneita kuusikoita, joiden lähistöllä on lehtipuustoa. Jos naaraan reviirin kooksi lasketaan kymmenen hehtaaria metsää, voisi mahdollisille tällaisille reviireille asentaa esimerkiksi kolme pönttöä.<br /><br />Ilmainen vinkki: metsäfirmat voisivat jakaa mainostarkoituksessa kaikille puukauppa-asiakkailleen eli metsänomistajille pönttöjä, vaikkapa firman logolla varustettuina. Metsänomistaja voisi vastikkeeksi sitoutua olemaan hakkaamatta reviiriä paljaaksi seuraavaan kymmeneen vuoteen.<br /><br />Ravinnosta eli lehtipuista ei ole puutetta. "Liiturin" ongelmana voi olla turvallinen liikkuminen ravintokohteiden (lehtipuustot) ja suojapaikkojen (varttuneet tiheähköt kuusikot) välillä. Tämä on autettavissa metsäsuunnittelulla. Kaikessa metsäsuunnittelussa (miksi ei myös kaavoituksessa) voitaisiinkin kysyä metsänomistajalta, onko hän halukas huomioimaan suunnitelmassaan liito-oravan tarpeet. Huomiointi ei yleensä johda kovin suuriin menetyksiin hakkuutuloissa. Tulos on parempi, jos usean vierekkäisen palstan omistajat saadaan mukaan.<br /><br />Suojelu sopivien liiturireviirien pöntöttämisen, metsäsuunnittelun ja muun maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen kautta on kustannustehokkaampi tapa kuin nykyinen, jossa liito-oravan takia muutellaan jo käynnistyneitä hankkeita - etenkin taajamissa.<br /><br /> Päivitys 11.8.2017 Liito-orava näyttää kotiutuneen taajamiin ja sen elinympäristövaatituksia on opittu sopeuttamaan rakennushankkeisiin. Tilanne näyttää paljon valoisammalta kuin kymmenen vuotta sitten. Liito-orava ei ole enää maanomistajalle kirosana siinä määrin kuin ennen, vaan rauhanomainenkin rinnakkaiselo näyttää mahdolliselta! <br /><br /><br/> Julkaistu osittain Helsingin Sanomien Mielipide-osastossa 18.3.2006.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6949032194190695888.post-84697855727486646802007-11-13T13:48:00.000+02:002017-08-11T09:58:20.610+03:00METSÄNOMISTAJALLE KANTOHINTA KOKO RUNGOSTAJulkaistu Metsälehdessä syyskuussa 2007<br /><br />Metsälehdessä (nro 16, 2007) muistutettiin, että metsänomistajan tai hänen edustajansa tulisi valvoa pystykaupalla myydyn puuston apteeraus eli katkonta tukiksi ja kuiduksi. On tiedossa, että vaihtelua katkonnassa on sekä ajallisesti että firmojen välillä. Kuitenkin metsänomistajaa raastava epävarmuus metsiköstä saatavan lopullisen tilin suhteen voitaisiin jo nykytekniikan avulla lopettaa. Lisäksi metsäfirma saisi ottaa pystypuustosta aivan kullakin ajanhetkellä tarvitsemansa puutavaralajit. Ai miten?<br /><br />Näin se menee. Hakkuukone mittaa kunkin rungon paksuuden ja pituuden tietokoneen muistiin. Tulostetaan tiedosto, josta ilmenee kunkin rungon metsänomistajan kannalta paras mahdollinen apteeraus tukkiosaan ja kuituosaan. Tulostetaan toinen tiedosto, josta ilmenee hakkuukoneen (kuskin) tekemä todellinen apteeraus sekä rungon raakkiosan tilavuus, ja tämän perusteella kuski saa tilin. Lasketaan yhteen rungoittain tieto kahdesta edellisestä tiedostosta, ja niiden perusteella metsänomistaja saa tilin.<br /><br />Voisiko joku kertoa, missä tässä piilee heikkous, tai jos ei piile, niin loppuhan on vain ohjelmointia ja hakkuusopimuksen pientä päivitystä...
<br /><br />
Tuli pari huomiota vielä mieleen. Ensiksikin, metsänomistajan tulisi saada kustakin rungosta paras hinta, eli jos katkotun puutavaran ARVO on parempi kuin laskennallinen tukki/kuitujako, silloin myyjä saisi tietenkin sen todellisen apteeratun mukaisen hinnan. Tällöin puun ostaja voisi mainostaa; meiltä aina paras hinta! Toiseksi, teknisesti asia tulisi toteuttaa siten, ettei metsäkoneen kuljettajalle aiheudu lisätyötä, vaan hinnanlaskenta tapahtuisi automaattisesti.
Metsälehden uutisen mukaan pohjoisessa sovelletaan jo - jos olen oikein ymmärtänyt - eräänlaista runkohinnoittelun sovellusta, jossa ennen hakkuuta arvioidaan keskimääräinen tukki/kuituosuus. Mielestäni tämä tapa ei ole parannus entiseen, vaan siirtää vain ongelman toiseen paikkaan, eli kun tavallisesti on epävarmuutta apteerauksesta johtuen, niin nyt on epävarmuutta etukäteisarvioinnista johtuen. Oma menetelmäni pyrkii juuri arvioinnin ja valvonnan tarpeen minimointiin, eli luottamuksen maksimointiin puolin ja toisin. Kun puuta pyritään saamaan markkinoille, mielestäni puukaupan avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen voi olla yksi keino.
Ehkä markkinat tosiaan hoitavat asian; se yritys joka ensimmäisenä ottaa idean käyttöön, saa kilpailuvaltin -- meiltä aina paras hinta!
<br /><br />
Väännetään vielä runkohinnoittelun edut lopuksi rautalangasta. Yhtiöiden eroja katkonnassa ei tarvitsisi huomioida, koska katkonnan erot eivät vaikuttaisi metsänomistajan saamaan tiliin. Ehdottamani runkohinnoittelun sovellus:
1. helpottaisi puukauppatarjousten vertailua, ja
2. poistaisi tarpeen valvoa katkontaa hakkuuta suoritettaessa.
<br /><br />
Päivitys 11.8.2017
<br /><br />
Kymmenen vuoden takainen postaus on edelleen ajankohtainen! Olen edelleen sitä mieltä, että suurin epäkohta puukaupassa ei liity siihen, kuka puut korjaa ja kuljettaa, vaan siihen, että puun myyjä ei saa kaikkea tietoa. Ensinnäkään hän ei tiedä, kenelle puut kannattaisi myydä, eli kenen katkonta tuottaa parhaan arvon leimikolle. Toisekseen hän ei tiedä, miten suuri tappio hänelle tuli siitä, että leimiko arvo optimoidaan puun ostajan näkövinkkelistä eikä myyjän. Toisin sanoen ostaja katkoo niitä jakeita joita hän sillä hetkellä tarvitsee. Käyttämällä metsänhoitoyhdistystä apuna puukaupassa tätä epäkohtaa voi jonkun verran lieventää, mutta kokonaan se ei poistu.
<br /><br />Unknownnoreply@blogger.com