METSIEN LUONTAINEN KEHITYS JA HÄIRIÖT POHJOISELLA HAVUMETSÄVYÖHYKKEELLÄ

Metsää uudistavat häiriöt ovat erilaiset muualla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä kuin Pohjoismaissa. Täystuhot ovat erilaisen ilmaston ja eri puulajien vuoksi osalla kartan alueista (karttakuva alla, klikkaa kuva suuremmaksi) meihin verrattuna huomattavasti yleisempiä. Meillä ei todennäköisesti tulla näkemään Itä-Kanadan kaltaisia tuhoisia metsäpaloja. Meillä metsäpalot on kattavan metsätiestön ansiosta helpompi sammuttaa. Meillä on myös luontaisia palokatkoja, kuten avohakkuut, ojittamattomat suot ja vesistöt. Meilläkin runsaan palokuorman lisääminen metsiin kuolleen pystypuuston muodossa voi olla tulevassa ilmastossa riski.

Kirja:

Sustainable boreal forest management – challenges and opportunities for climate change mitigation

Sisältää esimerkkejä Kanadan, pohjoismaiden ja Venäjän metsien talous- ja luonnonmetsissä mitatuista puustoista ja puuston määrän kehityksestä. Kokonaiskuva hiilivaroista jää hiukan vajaaksi, kun maaperän varojen suuruuksia ei tiedetä. Maanpäällisistä osista kuitenkin tiedetään, että luonnonmetsien puustot jäävät joillakin alueilla metsätuhojen vuoksi suhteellisen alhaisiksi ja vastaavasti hyvin hoidetut talousmetsät voivat olla puustoltaan yllättävän suuria. Toisin sanoen talousmetsissä hakkuupoistumat ovat suuret ja luonnonmetsissä luonnontuhojen aiheuttamat poistumat. Kokonaisuuteen vaikuttaa Suomessa hyvin paljon myös turvemaiden ojitus, metsien käsittely ja vedenpinta ojikoilla.

Artikkeli:

Aakala Tuomas. (2021). Metsien luontainen rakenne, kehitys ja haasteet monimuotoisuuden turvaamiselle talousmetsissä. 

Tuomas Aakalan artikkeli kuvaa erilaisia Suomen metsien uudistumisdynamiikkoja. Voidaan erottaa 1. harvinaiset suuret häiriöt kuten metsäpalot ja myrskyt, 2. pienet rehevillä mailla yleiset häiriöt kuten yhden puun kuoleminen ja 3. karuilla mailla yleinen kohorttiuudistuminen eli esimerkiksi pintakulon synnyttämä joukko samanikäisiä puiden taimia. Jokaiselle hakkuutavallemme löytyy siis vastineita luonnosta. Kts. alla olevan kuvan ylärivi vasemmalta alkaen: avohakkuu, harvennushakkuu, pienaukkohakkuu, poimintahakkuu. (Klikkaa kuva suuremmaksi).

Petteri Taalas avaa ajatteluaan hiilinieluista Maaseudun Tulevaisuudessa: Suomi ei ikinä pääse hiilineutraaliksi metsien varassa. Taalas kirjoittaa ”pohjoiset havumetsät uusiutuvat 50–100 vuoden skaalassa” Tämä skaala toteutuu talousmetsissä, mutta ei luonnonmetsissä, joissa kierrot ovat paljon pitempiä ja yksittäiset puut elävät huomattavasti vanhemmiksi. Vaihtelu ekosysteemien ja kasvupaikkojen välillä on suurta. "Kaikki nurin joka 100:s vuosi" -tyylin luonnonmukaisuus ei saa tukea tutkimuksesta. Kun talousmetsäkierto on lyhyt, pitemmät kierrot ja niistä riippuvaiset eliöt on huomioitava suojelualueita ja pienempiä säästökuvioita perustamalla.

Vastaako avohakkuu jotain luonnontuhoa? Jonkin verran paremmin, jos alueelle jätetään kuollutta ja elävää puustoa. Metsänhoidon ja sertifioinnin ohjeet ovat tässä kohtaa selvästi parantuneet. Myöskään maanmuokkauksella ei ole oikein hyvää vastinetta luonnossa, vaikka myrskyn kaatamien puiden juurakoiden alta paljastuu maata. Avohakkuu ja maanmuokkaus ovat kuitenkin molemmat välttämättömiä metsän uudistumisen varmistamiseksi ja jalostushyödyn käyttöön saamiseksi.

Uusi idea on ns. uudistava metsätalous. Siiihenkin saa eväitä luontaisesta häiriödynamiikasta, johon metsän eliöt ovat lajinkehityksensä aikana sopeutuneet.

Kirja:

Boreal Forests in the Face of Climate Change. Advances in Global Change Research 74. Kuvat sivuilla 6 ja 457.